lauantai 20. kesäkuuta 2015

2kk leikkauksesta

Tajusin tuossa juuri, että tänään tulee kuluneeksi 2kk siitä, kun leikkauspöydällä makasin. Aika on alkuviikkojen matelun jälkeen mennyt kuin siivillä. 2kk kohdalla painoa on tippunut vain 8kg. Vain-sana tulee tuohon omasta odotuksestani, että ainakin sen 10kg olisi lähtenyt muutamassa kuussa. Toisaalta, parempi ihon kannalta, että laihtuminen ei tapahdu niin radikaalisti, eli nahka pysyy rauhallisemmalla tahdilla paremmin mukana.

Eilen vietimme juhannusaattoa kaupungissa, kun olimme kutsuneet mm. anopin meille kylään. Meidän keittiö loihti yrttistä uunilohta, fetasalaattia vesimelonilla ja tietenkin uusia perunoita. Siinä kortti- ja lautapelejä pelatessa maistelin sitten muutaman siiderinkin. Ensimmäinen siideri meinasin humahtaa taas päähän! Mutta rauhallisesti kun osasi juoda siiderit, niin ei päässyt humalataso nousemaan liian korkealle. Pienen pöhnän sai siis jo tuolla muutamalla 0,33l siiderillä!
Tänään suuntaamme juhannuksen viettoon maalle, kun vuorossa on juhannuspäivän vietto vanhemmillani. Tiedossa on jälleen hyvää ruokaa ja pelailua

Juhannuksen jälkeen täytyy ottaa taas kalorilaskuri.fi käyttöön ja oikeasti katsoa taas mitä sitä syö, sillä paino on jumittanut taas ihan liikaa. 2 viikon takaisesta paino on tippunut vain puoli kiloa! Ruokavalio siis seurantaan ja liikuntaa lisättävä! Katselinkin eilen Hobbyhallista itselleni sitä haaveilemaani crosstraineria, mutten viitsinyt sitä vielä tilata. Saattaa meinaan olla niin, että me kohta muutetaan, joten olisi yksi iso tavara vähempi muutettavaa. Lisäksi tuon laitteen maksimi käyttöpaino on 120kg ja siihen painoon on arviolta vielä muutama kuukausi aikaa. Saa laitteen sitten sopivasti syksyksi käyttöön, kun ulkona alkaa olla sateisemmat kelit. Tosin, viimeaikoina ulos katsoessa ei tosiaankaan ole tullut mieleen että olisi kesä. Lämpötilat huitelee 10-15 asteen hujakoilla ja enemmän tuntuu olevan sadepäiviä, kun niitä aurinkoisia. Mutta kohta niiden kesähelteiden on jo pakko tulla! Uskotaan niin :)

Säästä huolimatta hyvää juhannusta juuri sinulle, joka blogiini olet eksynyt :)


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

5 haavetta


Instagramissa eteeni tuli yllä oleva kuva ja rupesin miettimään mitkä olisivat ne viisi asiaa, joita odotan laihtumisen myötä tapahtuvaksi.

Ehdoton ykkönen olisi raskautuminen. Tällä hetkellä ylipaino on tuonut mukanaan Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCOS) ja raskautuminen on ollut tästä johtuen lähes mahdotonta. Monta vuotta olemme miehemme kanssa siis jo toivoneet lasta, mutta ylipaino on ollut esteenä. Pelkkä laihtuminenhan ei ole tae siihen että PCOS paranisi ja saisimme lapsia, joten saattaa olla että joudumme turvautumaan myös jonkin verran lapsettomuushoitoihin. Niihin pääsemiseksi painoindeksi pitää olla alle 30, eli tavoitepaino sen puolesta on n. 80kg.

Toinen asia listalla on liikunnan ilo. Odotan kovasti sitä päivää, kun pystyn nauttimaan liikunnasta sen sijaan että se aiheuttaa minulle vain enemmän kipua. Kärsin tällä hetkellä plantaarifaskiitista, joten joka kerta kun rasitan jalkaani edes shoppailureissulla, on siitä seurauksena kantapäässä pistävä kipu joka askeleella. Tämä kipu on syy siihen, minkä takia en mielelläni ole lähtenyt edes liikkumaan, koska kuka haluaa loppuillan kärsiä kivuista sen pienen liikuntasuorituksen jälkeen.
Tässä vaiheessa painonpudotusta haaveena on ostaa crosstraineri, mutta niissäkin on omat painorajansa, joten pienen hetken vielä pitää pudottaa painoa ennen kuin sellaisen viitsii ostaa. Samaten uusi pyörä olisi ostoslistalla! Odotan kovasti myös, että voisin aloittaa esim. kuntosalin, jonkun ryhmäliikunnan ja uimisen.

Kolmannelle sijalle listassa pääsee rohkeus pukeutua vaatteisiin. Kuulostaa hieman ehkä tyhmältä niille joilla sitä itseluottamusta isosta koosta huolimatta löytyy. Mutta minä haaveilen siitä, että voin esim. vetää uikkarit päälle ja lähteä rannalle, ilman että joka toinen seurue minua mulkoilee halveksuvasti, kuiskuttelevat omassa pienessä piirissään tai jopa sanoo ääneen nämä mielipiteensä.
Samaten haaveilen siitä, että voin mennä normikauppaan ja ostaa niitä oikeasti hyvän näköisiä vaatteita, ilman että täytyy tyytymään niihin muodottomiin tylsiin telttoihin, joita isokokoisille valmistetaan. Onneksi olen löytänyt yoursclothing.com nimisen brittiläisen nettikaupan, josta saa jopa upeaita vaatteita isokokoisimmatkin. Mutta olisihan se mahtavaa saada niin paljon enemmän valinnanvaraa vaatteiden suhteen! Odotan sitä, että voin kantaa vaatteeni ilman että joudun kuulemaan ihmisten ilkeitä kommentteja ulkonäöstäni.

Neljäntenä haaveena on matkustaminen. Liian lihava lentämään-kirjoituksessa kävinkin läpi tätä lihavana olemisen vaikeutta, kun kyseessä on matkustaminen. Odotan sitä päivää, kun mahdun siihen lentokoneen penkkiin ilman että pursuan viereisen puolelle. Odotan sitä päivää, kun minun ei tarvitse olla pyytämässä jatkopalaa turvavyöhön. Odotan sitä päivää, että pääsen kulkemaan junan käytäviä tönäisemättä jokaista reunassa istujaa jollakin ruumiin osallani tai kassillani. Odotan sitä päivää, että mahdun taas huvipuistolaitteisiin ongelmitta. Odotan sitä päivää, että pääsen matkustamaan ilman pelkoa että ylipainoni on siihen millään tavalla rajoitteena.

Viimeisenä asia haaveiden listassa on terveys. Olen ollut onnekas, että en ole sairastunut vielä vakavammin mihinkään ylipainoon yleensä liitettävistä sairauksista. Sukurasitteeni on todella vahva mm. diabetekseen ja verisuonisairauksiin. Vaikka laihtuisinkin normaalipainoiseksi, ei sekään kyllä ole tae siitä ettenkö esim. diabetesta voisi vielä saada. Mutta ainakin lähtökohdat ovat paljon paremmat normaalipainoisena, kuin sairaalloisen lihavana. Toivon siis että laihtumisen myötä riskini sairastua mm. diabetekseen vähenisi huomattavasti ja pääsisin eroon mm. nykyisin vaivaavasta PCOS:stä ja palntaarifaskiitista. Toivon että voisin jonakin päivänä olla terve, normaalipainoinen nainen.

Teille muutamalle lukijalle haluaisin heittää myöskin pallon,
mitkä 5 asiaa olisivat omalla listallanne?

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kirurgin seurantakäynti

Käväisin tänään pikaisen reissun Peijaksessa, mm. tapaamassa minut leikanneen kirurgin. Ennen kirurgille menoa törmäsin samana päivänä leikattuun huonekaveriin, joka kertoi laihtuneensa 9kg leikkauksen jälkeen. Kun itse kipusin kirurgin vastaanotolla puntariin, tulos oli 7,2kg. Loppupeleissä siis todella hyvin, kun ottaa huomioon sen kolme viikkoa kestäneen jumin! Kirurgi arvioi, että pelkästään leikkauksen ansiosta päästäisiin alle BMI 35, eli n, 95 kilon hujakoille. Kovasti tarvitsee itse vielä tehdä töitä, jotta joskus pääsisi normaalipainoiseksi. Eli liikuntaa olisi lisättävä ja tulevaisuudessa oltava tarkkana, ettei kalorimäärät pääse nousemaan. Valittelin sitä, että liikkuisin mielelläni enemmänkin, mutta jalka tulee siitä hommasta kipeäksi (ja uikkarikunnossa en vielä todellakaan ole). Lääkäri siinä kyseli lyhyesti miten kipu jalassa ilmenee, millaista se on ja lopputulemana oli se, että kirurgi laittoi lähetettä fysioterapeutille epäilyksenä plantaarifaskiitti.
Vielä ennen siirtymistä sairaanhoitajan huoneeseen, kysäisin lääkäriltä tuosta täyden tunteesta, jota en ole enää leikkauksen jälkeen tuntenut. Lääkäri hieman ihmetteli tuota tunnettani, kun yleensä leikatut eivät kuulemma tunne sitä nälkää, mutta tulevat kyllä täyteen. Selvensin kyllä, että se nälkä ei ole todellakaan samanlaista mitä ennen, se tulee kun on ollut pidempään syömättä ja se nälkä menee ohi hyvinkin pienillä annoksilla. Lääkäri sitten epäili ongelmani olevan enemmän korvien välissä, että tuo täyden tunne on aina ollut sellainen kemiallinen(?) reaktio aivoissa ja sitä samaa hyvän olon tunnetta voisin nyt hakea vaikka liikunnalla.

Kirurgilta sain vielä sitten tuon lihavuusleikattujen kortin, eli mitä vilauttamalla voi saada pienempiä annoksia (pienempään hintaan) ravintoloissa. Kortissa sattui olemaan väärä leikkauspäivämäärä, mutta pari päivää sinne tänne :)
 
 
Kirurgilta siirryin sitten sairaanhoitajan juttusille, jossa juttutuokio jäi todella lyhyeksi. Sairaanhoitaja ojensi uunituoreen nipun papereita: "Lihavuuskirurgia - potilaan opas". Mielenkiinnolla alan kohta lukemaan tuota. Opus pitää sisällään tietoa mm. leikkaukseen valmistautumisesta, leikkaustyypeistä, elämästä leikkauksen jälkeen yms. Erittäin hyödyllinen opas, joka varmasti tulee jaettavaksi tulevaisuudessa jo ennen leikkaukseen menoa. Sairaanhoitajan vastaanotolla ei tuota sen tarkemmin läpi käyty, vaan loppu tapaaminen kului siinä, kun SH yritti saada fysioterapeuttia kiinni ja lopulta ohjasi minut odottamaan aulaan, sillä fysioterapeutti voisi ottaa minut heti vastaan.
 
 
Fysioterapeutilta sain hyviä jumppaohjeita miten saan hoidettu oireilevaa jalkaa, jotta pystyn liikumaan enemmän pienemmillä kivuilla. Lisäksi sain omaksi AirHeel -jalkatuen sekä kinesioteippiä. Youtubesta löytyy opetusvideoita, kuinka tuon plantaarifaskiitin hoitoon käytetään kinesioteippiä, eli ei muuta kuin teippailemaan ja reippailemaan!
 
Työt edellisessä paikassa loppuivatkin jo viime viikon tiistaina, eli keskiviikkona oli ensimmäinen työttömyyspäiväni. Eipä tätä työttömyyttä kauaa sitten kestänytkään, kun perjantaina edellisestä työpaikasta soitettiin, josko pääsisin kesäksi tuuramaan. Eli työt alkaisi jo ensi maanantaina! Näinpä siis viettelen tällä hetkellä viimeisiä lomapäiviäni, ennen kuin aloitan kesän viettoni toimiston seinien sisäpuolella. Onneksi ennätin pienen irtioton kotioloista ottamaan viikonloppuna, kun likkaporukalla lähdimme mökkeilemään. Tuolla reissulla pääsi nauttimaan grilliruoasta, lauta- ja korttipeleistä, saunomisesta, merimaisemista, pitkistä lenkeistä ja auringosta, niin että iho jopa hieman paloi. Mutta ei anneta pienen palasimen haitata, sillä tuon reissun jälkeen olo on ollut rentoutunut ja iloinen. Kovasti kaipasin jotain rentouttavaa lomareissua ja tuo mökkiviikonloppu oli juuri sitä!
 
 
 
PS. olen päivitellyt painoa satunnaisesti myös tuonne "painon seuranta" välilehdelle, joten sitä kannattaa käydä tutkailemassa, mikäli haluaa tarkempia tilastoja nähdä edistymisestä.
Plantaarifaskiittituki AirHeel
Plantaarifaskiittituki AirHeel