sunnuntai 4. joulukuuta 2016

- 60kg

Aikaisemmin kerroin kuinka olen ruokavaliossa noudattanut aika tiukkaa linjaa. Nooh, ihan mun tyypilliseen tapaan tästä on enemmän tai vähemmän lipsuttu. Mutta pienistä lipsumisista huolimatta olen aina palannut lopulta siihen tiukempaan linjaukseen. Ehkä pidemmällä aikavälillä fiksumpaa olis sellainen pieni tasainen painonpudotus, mutta kaikkimullehetinyt luonteisena toi tiukempi linjaus tuntuu paremmalta, vaikka sitten tulee noita repsahduksia.

Kaikesta huolimatta tuloksia on tullut. Marraskuun vaihtuessa joulukuuksi, myös paino vaihtui uusiin lukemiin:
 
Vihdoin ollaan siis ylitetty 100 kilon rajapyykki ja pahimmasta painosta ollaan tultu 60 kiloa alaspäin! Sunnuntai on mun punnituspäivä ja tänään puntari näytti 98,4kg! Jee!
 
 
Huomaa kyllä, että kroppakin alkaa heräilemään horroksesta, sillä ennen vain kerran tai kaksi vuodessa näkyneet kuukautiset ovat tulleet hieman tiuhemmin. Edellisen kolmen kuukauden aikana on kuukautiset tulleet kahdesti, niiden välissä "vain" 49 päivää. Ei siis ihan vielä normaalissa rytmissä, mutta täytyy olla tyytyväinen edes tuohon. Tuntuu hullulta iloita kuukautisista, mutta se antaa toivoa sille, että me jossain vaiheessa oikeasti voitaisiin raskautua. Vielä on 3kg pudotettavana, ennen kun pääsen lapsettomuusklinikalle seuraaviin tutkimuksiin, eli munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Samalta istumalta saadaan mahdollisesti kuukautiskiertoa säännöllistävää, sekä ovulaatiota tuottavaa lääkitystä. Mutta tämä taitaa mennä sinne tammikuun puolelle, kun joulukin on tuloillaan kaikkine herkkuineen.
 
Uusien lukemien kunniaksi kävin kaupoilla ostamassa uuden paidan sekä alushousut. Alushousut on sellaiset muotoilevaa mallia, eli korkealla vyötäröllä ja todella tiukat, että saa tuon mahanröllykän jonkinlaiseen kuriin. Mahanröllykkä on se mikä peiliin katsoessa eniten häiritsee. Olen alkanut pitämään hiukan tiukempia paitoja ja housuja, mutta niissä nuo röllykkä näkyy ikävästi... Mutta täytyy ajatella asiaa niin, että ennemmin mahanröllykkä, kuin olla se 160 kiloinen minä...