Kaikilla ei ole mahdollisuutta tänään juhlistaa isää, osa ei edes tahdo. Molempia näitä laatuja kuuluu ystäväpiiriin... Itsellä on maailman paras isi ja se tekeekin tästä isänpäivästä yhden haikeimmista.
Isäni siis sairastaa keuhkosyöpää ja tilanne on tällä hetkellä sellainen, ettei toivoa enää ole. Lääkäri antoi enää viikkoja elinaikaa ja siitä lähtien olen sivusta seurannut, kuinka isäni hiljalleen hiipuu pois. Isäni on vielä kotona, joskin sairaalasängyn, happimasiinan ja kotihoidon voimin. Mutta elossa vielä! Siksi tämä isänpäivä on ilon sijasta haikea, sillä tiedän että se tulee olemaan meidän viimeinen yhteinen isänpäivämme. Kyyneleitä on pelkästään tämän isänpäivän takia vuodatettu jo päiviä, kun on miettinyt mitä isälle lahjaksi hankkisin. Mitä ostaa ihmiselle joka ei kauaa enää täällä kanssamme ole? Isänpäiväkortin olen aina itse tehnyt ja eilinen ilta meni kyyneleitä vuodattaen samalla kun askartelin korttia. Mitä kirjoittaa viimeiseen isänpäiväkorttiin, miten kertoa isälle kuinka tärkeä hän minulle on ja kuinka paljon häntä rakastan?
Isän tilanteesta johtuen on blogissakin ollut hiljaista. Ei vain aika ja jaksaminen anna myöten päivittää kuulumisia. Mutta lyhyesti päivitystä tilanteesta: Reilu 6kk on nyt leikkauksesta ja paino tänä aamuna 113,5kg eli lähes 22 kiloa paino tippunut leikkauksesta. Tiistaina on puolivuotis kontrolli, josta sitten myöhemmin lisää.
