torstai 27. marraskuuta 2014

Repsahduksia ja pettymyksiä - AVAUTUMISVAROITUS

Niin.. 10 viikkoa lopulta tuli päätökseen! Johan tätä päivää odotettiinkin siitä päivästä 1. lähtien. Vihdoin tuli se päivä, jolloin sai taas pikkuhiljaa syödä normaalia ruokaa!
Mutta......Fiilikset ei ole niin hyvät näin 10 viikon jälkeen. Nimittäin paino.. Se vaan ei ole tippunut siihen tahtiin kuin olisi toivonut. Olen ennen kaikkea pettynyt itseeni, sillä olen lipsunut useammankin kuin vain kerran ENEilystä -.- Kauhean huonolla omallatunnolla kuuntelin viime viikon painonhallintaryhmän luennolla, kuinka muilla painoa on lähtenyt sen 23kg tai lähelle 20kg. Itse sain rutistettua 10 viikossa 11kg, mikä on sinänsä hyvin, mutta paljon paremminkin olisi voinut mennä!

Laivareissu, mistä viime blogissa puhuin, oli ja meni.. Ja vituralleenhan sekin reissu sitten meni! *tuhat kirosanaa* Tuli syötyä ja nautittua alkoholia, ihan vain koska kaikki oli ilmaista. Taas olin tekevinäni buffetissa niitä järkeviä valintoja ja valitsin lautaselleni niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, kuin kermaperunat yms.. Mutta aika nopeasti tuonkin "peremmän valinnan" kumosi se, kun niitä lautasia illan aikana kantoi pöytään sen kolme kappaletta! Illallisen jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa meidän yksi yhteistyötahoista/sponsoreista lykkäsi lisää drinkkilippuja kouraan ja hups vaan kun huomasin baaritiskillä tilaavani kuoharia ja vetäväni sitä sitten illan aikana niin, että pienessä hiprakassa oltiin.
MIKSI...MIKSI se on niiiin vaikeaa vastustaa kiusausta? Ihan kuin aivot olisivat jääneet kotiin ja sitä aivottomana lappasi ruokaa ja juomaa suuhunsa välittämättä sillä hetkellä seurauksista! Kotona tilanne ei helpottunut yhtään, sillä turhautuneena omasta heikkoudestani tartuin tuliaispussiin ja hups vaan... Taas oli astetta pahempi morkkis -.- Noh, turha sitä enää märehtimään, se mitä tuli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi!

Painosta on tullut hirveän ahdistava asia. Nytkin, kun ollaan totuttauduttu takaisin normaalin ruoan pariin, olen tuskastellut kun paino on alkanut nousemaan. Viimeviikolla sain rutistettua viimeiseen punnitukseen painon 134,8kg, mutta tänä aamuna vaaka näytti 135,2kg ja sekin oli ilman vaatteita. Eli reilusti on painoa tullut reilu viikossa! En halua niitä vähäisiä kiloja takaisin, mitä olen tämän 10 viikon aikana saanut "työllä ja tuskalla" pois! Ahdistaa..

Psykologin luennolla viime viikolla tuli vastaan tällainen lause, joka kuvaa hyvin suhdettani ruokaan ja on omiaan päättämään tämän avautumisen:

"Ruoasta on tullut rakas vihollinen, ainoa ystävä, kiero kumppani, ahdistuksen helpottaja/aiheuttaja ja petollinen lohduttaja."
 
 


tiistai 28. lokakuuta 2014

7 viikkoa ENEilyä takana

Hiphei, tässä pikaiset kuulumiset!

Taas on siis pari viikkoa ENEilyä menty eteenpäin ja kohta aletaan olla jo loppusuoralla. Vielä 3 viikkoa täysENEilyä ja sitten aletaan pikkuhiljaa vierottautua pusseista ja palataan normaaliin ruokaan.

Eilen oli pitkästä aikaa painonhallintaryhmän tapaaminen. Viime kerta jäi itseltä välistä, koska flunssa pakotti jäämään kotiin. Paino oli kolmessa viikossa tippunut 3,6kg, mikä oli mielestäni hyvin kun ottaa huomioon että menkatkin tulivat sotkemaan kuvioita.

Tasaisesti kilo/viikko ollaan about menty, joka on loppupeleissä todella hyvin... Silti en voi olla tuntematta pettymystä, sillä odotin todella että sen yleisen viikkotahdin mukaan 1,5kg lähtisi viikossa. En vain tiedä mikä on, kun hyvän alkupyrähdyksen jälkeen tahti on tasaantunut tuohon kiloon viikossa ja pari jumijaksoakin mahtunut väliin. Lipsumisia on tapahtunut tasan kahtena päivänä, eikä niistäkään ylimääräistä painoa tullut. Moni varmasti olisi innoissaan jo tuosta kilostakin viikossa, mutta kun parhaansa yrittää, mutta ei silti pääse siihen paraaseen tulokseen, tuntee itsensä epäonnistujaksi.

Torstaina olisi taas työmatkalle lähtö, josta perjantai-iltana jo kuitenkin palaudutaan kotiin. Herkkuja notkuvat buffetpöydät tulevat huutamaan reissulla nimeäni ja taas on niiden houkutusten äärellä. Viimeksi laivan buffetissa mopo karkasi hieman käsistä, toivotaan että tällä kertaa homma pysyy paremmin hanskassa! Houkutusten ääreen jouduin nyt viikonloppunakin, kun kummitytön synttäritarjottavat näyttivät tältä:


Sisko oli taas pistänyt parastaan ja herkkupöytä notkui jos minkäkinmoisesta herkusta. Maistoin mieheltäni TEELUSIKALLISEN porkkanakuppikakkua ja muuten tyydyin hörppimään kahvia ja mutustelemaan Nutrilett-patukkaa. Voin siis onnitella itseäni, sillä juuri nämä leivonnaiset, kakut yms. sokeriset herkut ovat niitä suurinta herkkua mitä tiedän ja helposti olisin voinut tuolla kaksin käsin lappaa naamaan herkkuja.

Sormet siis ristiin, että työreissu hoituu yhtä mallikkaasti ja voin tyytyväisenä palata takaisin kotiin jatkamaan normaalia ENE-arkea!



maanantai 6. lokakuuta 2014

Obesiteettilääkäriä ja pudonneita kiloja

Viides viikko ENEilyä starttaa huomenna, kohta ollaan jo puolessa välissä tätä projektia!

Tänään käväisin obesiteettilääkärin juttusilla. Ennen lääkärille pääsyä mittaili hoitaja muutamia asioita: paino oli tippunut viimeviikkoisesta kilon (neljässä viikossa yht. 5,4kg) ja vyötärön ympärys oli tippunut 140cm > 136cm! Lisäksi hoitaja mittasi verenpaineen, verensokerin sekä täytimme yhdessä lääkäriä varten taustatietolomakkeita.

Lääkärille päästyä käytiin ensin esitieto- ja taustalomakkeet läpi, eli millaisia laihdutusyrityksiä on tähän mennessä ollut, mikä on aiheuttanut vuosien saatossa tämän lihomisen näihin mittoihin, millaiset ruokailutottumukset normaalisti on, yms.

Näiden peruslätinöiden jälkeen pääsin lääkärin kanssa puhumaan laihdutusleikkauksesta. Lääkäri selitti eri leikkaustavat, niihin liittyvät riskit ja leikkauksen jälkeisestä elämästä. Elinikäisestä vitamiinikuurista päästiinkin aasinsillan kautta verikokeiden tuloksiin, joissa muutama viikko sitten kävin. Kaikki arvot olivat ok, paitsi d-vitamiinitaso oli todella alhainen. Olin siinä uskossa, että ENE-tuotteista tulee tarvittava määrä vitamiineja, mutta ilmeisemmin ei riittävästi. Ennen ENEilyä käytinkin jo satunnaisesti eri vitamiinivalmisteita, mutta ne vähätkin vitamiinilisät jäivät pois, kun olin siinä uskossa, että ENE-tuotteista saa tarvittavan määrän vitamiineja. Eli nyt siis kaivetaan taas  vitamiinipillerit kaapista ja ruvetaan niitä syömään.

Tässä välissä lääkäri teki muutamia pikaisia tutkimuksia: kuunteli sydämen ja keuhkot, tutki kilpirauhaset, vatsan alueen sekä jalat.

Sitten lääkäri kertoi mitä tästä eteenpäin tapahtuu.. Lääkäri  laittaa lähetettä leikkaukseen tammikuussa, JOS kaikki on ENEilyn kanssa mennyt ok ja paino on jatkanut tippumista pusseilun jälkeenkin. Ilokseni lääkäri ilmoitti, ettei gastroskopiaa (=letkun nielemistä) välttämättä kohdallani tarvita, koska olen kuulemma sen verran nuori, eikä minulla ole mitään sairauksia. Tammikuussa otettavilla veri- ja ulostekokeilla vielä varmistetaan tämä.
Lopuksi lääkäri luki papereista, että minulla olisi toiveissa perustaa perhe ja puhui että pitäisi malttaa odottaa vuosi laihdutusleikkauksesta, ennen kuin raskautuisi. Tämä siksi, että elimistöllä on ihan tarpeeksi hommaa opetella uutta sisuskalustoa ja ruokavaliota. Mahdollista raskautta tultaisiin todennäköisesti  myös seuraamaan tarkemmin lihavuusleikkauksesta johtuen, mutta näihin aikoihin on vielä aikaa. Yksi projekti kerrallaan...

Talvivaatteita kaapista kaivaessa yllätyin iloisesti. Sovittelin päälle viime syksynä käyttämääni fleece-takkia, joka oli silloin vielä hieman napakka varsinkin vatsan kohdilta. Nyt päälle pistäessä takki oli löysä, saisi olla jopa paria kokoa pienempi! Ihmekös tuo, jos viime vuonna näihin aikoihin olin 20kg painavampi! Eli ensimmäiset 20 kiloa on oman vaa'an mukaan jo selätetty \o/ Vielä tosin on monta kiloa tiputettavaakin, mutta mukavastihan nuo jo tiputetut kilot motivoi jatkamaan hyvin alkanutta matkaa kohti kevyempää elämää!




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ruokamorkkista

Otsikko kuvaa aika hyvin tuntemuksia. Hävettää tänään lähteä painonhallintaryhmään selittämään, kuinka mopo hieman karkasi käsistä risteilyllä... Vielä kuivalla maalla tarpoessa oli vakaa aikomukseni pysyä suunnitelmassa: käydä syömässä kevyesti buffetissa salaattia sekä hieman lihaa, ja loppu matka sitten ENEillä... Hyvä suunnitelma sinänsä, mutta huono toteutus :(

En tiedä mitä tapahtui, mutta huomasin ajattelevani, että olisi järjetöntä maksaa 33€ salaatista ja pienestä määrästä lihaa. Ajattelin, että kun on kerta hääpäivä ja reissuun ollaan lähdetty, voi sitä yhden päivän elää normaalisti ja heti huomenna taas jatkaa ENEilyä. Niinpä sitä buffetissa sitten lappasi lautaselle kaikkea sellaista, mitä ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Hyvällä ruokahalulla nautin mm. kauan himoitsemaani sushia ja jälkkäriksi pienen määrän jälkiruokapöydän tarjottavia. Jonkinmoisesta selkärangan rippeestä kai voi puhua, sillä jätin kuitenkin ottamatta kermaperunat, makkarat yms. todella rasvaiset ja raskaat ruoat... Vaikka en tiedä tuntuiko se tuossa konkurssissa! Jotenkin oli hirveän ristiriitaiset tunnelmat syödessä. Toisaalta nautin suunnattomasti mm. sushista, josta olin jo pitkään haaveillut, mutta samalla oli hirveät morkkikset sen syömisestä. Vähän niin kuin olisi samaan aikaan itkenyt ja nauranut.. Seuraavana aamuna aamiaisbuffassa tuli tehtyä taas omasta mielestä hyviä kompromisseja jättäessäni ottamatta perinteiset pekonit ja nakit, sen sijaan otin jugurttia ja karjalanpiirakoita.
Positiivisena puolena reissusta voisi sanoa, etten nauttinut tippaakaan alkoholia, vaan esim. yökerhossa nautin drinkkien sijasta sokeritonta kokista. Taxfree-ostoksetkin jäivät odottamaan ENEilyn loppumista, eli karkit jäivät tällä reissulla syömättä, tästä taputan itseäni ylpeänä selkään!
Kotiin tullessa hyppäsin melkein ensitöikseni puntarille kauhistelemaan, kuinka monta kiloa sitä oli tullut buffetissa itseensä ahdettua.. Yllätyin, kun vaaka näytti, ettei risteilyllä ollut tullut grammaakaan ylimääräistä painoa! Ei se paino alaskaan päin ollut mennyt, mutta eipä ollut tullutkaan yhtään! Hieman helpotti ruokamorkkis siinä kohdin.

Risteilyn jälkeen sitä palasi normaaliin ENEilyyn hieman pelko persiissä, sillä yhtään ei tiennyt millainen olo tulisi siirtyessä taas pussikuurille. Pelkäsin kovasti ensimmäisten päivien kaltaista nälkää ja päänsärkyä, mutta sitä oloa ei koskaan tullut!


Eilen söin yhden herkullisimmista illallisista ENEilyn historiassa (kuvassa). Paistoin pannulla hieman kesäkurpitsaa ja herkkusieniä, proteiinin lähteenä toimi rasvaton raejuusto. Pikkutomaatteihin olen ENEilyn aikana hurahtanut täysin, ne kun menevät sen napostelun korvikkeena hyvin. Niitä kun rasiallisen pesee näkyville, tulee niitä siitä välillä napsittua kun mieli tekee jotain. Töissäkin nämä ovat jo työpöydälläni tuttu näky.

Tänään siis on jälleen painonhallintaryhmän tapaaminen. Painoa ei ole lähtenyt yhtä hyvin toisella ENEily-viikolla johtuen parin päivän painon jumituksesta ja tuosta risteilystä. Mutta kyllä sitä miinusta tulee, oman puntarin mukaan -1,2kg on viikossa taas lähtenyt. Laitetaan niitä virallisia lukuja sitten, kun ryhmässä olen hypännyt puntarille.

Kohta voi alkaa kaivamaan aamukamman esille, enää 8 viikkoa ENEilyä jäljellä!


tiistai 16. syyskuuta 2014

Ensimmäinen ENE-viikko takana

Voittajafiilis.. Mä selvisin ensimmäisestä viikosta \o/ Enää 9 jäljellä.....

Ensimmäiset kaksi päivää olivat kyllä ihan kauheita, mutta kolmantena päivänä havahduin yhtäkkiä oloon, että eipäs muuten ole nälkä ollut! Siitä lähtien on olo ollut ihan hyvä. Ainoat ikävät puolet on jatkuva suun kuivuminen ja sitten taas kun juo, saa jatkuvasti juosta vessassa... yölläkin... Päivälläkin saa välillä miettiä juomisen ajoittamista, sillä ihmisten ilmoille lähtiessä ei ole kiva etsiä 10 minuutin välein vessapaikkaa..

Eilen oli ensimmäinen punnitus ENEilyn aloittamisen jälkeen ja vaikka oma vaaka sanoi tulokseksi -2,8kg, oli painonhallintaryhmässä mitattu tulos -2,1kg. Joka tapauksessa hienosti lähtenyt paino laskemaan!

Torstaina on se hetki, kun miehen kanssa astumme laivaan juhlistamaan hääpäiväämme. Buffetin herkut jo kovasti kummittelee mielessä ja mieltä askarruttaa, miten sitä osaa kohtuudella syödä ja pysyä päivän kaloritavoitteessa. Sitä selkärankaa nyt todellakin vaaditaan!
Viikonloppuna tuli käytyä miehen kanssa Sellossa ja voi mitä kaikkia herkkuja siellä olisi ollut! Miehen mennessä valitsemaan itselleen leipää, tuli itsekin tuoksuteltua vastaleivottua patonkia... Hieman siinä itselle suutahdin, että miksi sitä pitää itseään kiusata haistelemalla ihania leivän tuoksuja, kun tietää ettei sitä voi saada! Voi kuinka lista vaan pitenee ja pitenee, mitä tahtoo sinä päivänä syödä, kun ENEily virallisesti loppuu!


Sitä päivää odotellessa herkutellaan täällä Modifastin tuotteilla :P Tänään hain postista paketin ja nyt on juomajauhetta joka lähtöön! Odotan innolla, että pääsee eri makuja maistelemaan ja löytämään uusia ihania makuja!





torstai 11. syyskuuta 2014

Keiton tuunausta

Modifastin herkkuja odotellessa pitää yrittää tulla toimeen sillä mitä on. Siksipä tuunaaminen on päivän sana :)



Kuvassa Nutriletin kanakeitto on tuunattu heittämällä keittoaineet blenderiin parin minisuolakurkun ja punajuuriviipaleen kanssa. Tuolla tapaa sai edes jollakin tasoa siedettävän lopputuloksen, ei niin jauhemaisen ja kuohkean keiton. Lisukkeena keitolla oli paistettua kesäkurpitsaa 100g.

Kotonahan tämä kaikki onnistuu helposti, mutta saa nähdä miten huomisen työpäivän kanssa käy, kun ei siellä ole blenderiä millä tuon astetta herkullisemman keiton saisi tehtyä tai mahdollisuutta lisukkeita paistaa :S

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ensimmäiset fiilikset ENEilystä

Miten pukea ensimmäisen päivän fiilikset sanoiksi? KAMALA voisi olla kuvaava sana, olo meinaan oli todella kamala. Nälkä oli jatkuvaa puolesta päivästä lähtien ja lopulta tuli myös pää kipeäksi. Miehen tultua kotiin illalla oli jo olo tosi heikko ja vähän kuin pienessä pöhnässä olisi ollut. Illalla NAUTITTU kana-ateriakin (kanan rintafile ja kasviksia) piti nälän pois ehkä vain tunnin :( Ennen illan viimeistä nestemäistä ateriaa olo oli jo oksettava, eikä ajatus jauholitkusta houkuttanut yhtään. Sänkyyn päästyäni rukoilin nukahtavani nopeasti, jotta ei tarvitsisi sitä tunnetta tuntea enää.

Tarjoushaukkana ostin eilen Nutriletin kanan ja mustikan makuisia jauheita, halvalla kun sai. Mustikka kyllä tuoksui hyvältä, mutta maku oli jotain ihan hirveää. Yritin illalla hieman modata juomaa blenderillä, pakastemustikoilla ja karppisokerilla, mutta ei siitä juotavaa kyllä silläkään tapaa saanut. Kanakeitto sentään menee jos nopeasti lappaa jauhokeiton suuhun, eikä jää hirveänä makustelemaan.. En odottanutkaan, että jauheet olisivat mitään hyvän makuisia, mutta kyllä siinä illalla viimeistä sheikkiä pitkin hampain vedellessä tuli epätoivoin hetki ja kysymys: "miten helvetissä mä kestän tätä 10 viikkoa"?



Aamulla heräsin onneksi hyvään oloon, nälän tunne ja huono olo olivat kadonneet unen mukana. Ei muuta kuin suklaan makuinen aamupalajuoma nassuun ja asioille. Koko päivän pelkäsin ja odotin sitä eilen koettua kamalaa oloa.. Hetken mietin jo eilen luovuttamista ja tänäänkin ajatus pyöri mielessä... KUNNES... Iltapäivällä maistelin Jorvista saamaani Modifastin suklaajuomajauhetta ja rakastuin siihen ensimaistamalla <3 Laitoin hieman vähemmän vettäkin, niin juoma oli hieman paksumpaa ja maistui ihan kaakaolta. Makeanpersolle ihmiselle täydellinen juoma oli löytynyt! Miksi ihmeessä sitä pitäisi pitkin hampain vetää jauhelitkuja, jotka maistuvat kamalalta, kun Modifastilta saa ihania suklaan, banaanin, kahvin ja vaniljan makuisia jauheita. Päivähintakaan ei ole sen suurempi, kuin Nutrileteillä. Ainoa ero on, että Nutrilettejä vedetään 5 pussia päivässä ja Modifasteja saa nauttia vain 4 per päivä. Mutta kyllä tuo maistuvuus on sen verran tärkeämpi, kuin useampi ateria! Malttamattomana odotan paketin saapumista ensi viikolla!!

Luojan kiitos mulla on ollut tässä pari päivää etäpäiviä, että on saanut kotona totutella uuteen ruokavalioon! Kohta pääsee kokeilemaan, miten töissä homma onnistuu ja kerkeekö siellä tuntemaa nälkää samalla tavalla kuin kotona. Odotan myös kovasti sitä hetkeä, kun kroppa tottuu tähän touhuun, eikä olo ole niin kamala. Vaikka tämä päivä on jo parempi kuin eilinen, ei sitä siltikään uskalla roskiksia pidemmälle lähteä kävelemään, ainakaan yksin..

maanantai 8. syyskuuta 2014

10 viikon urakka alkaa


Tässä ne nyt on... Tuotteet mitä tullaan vetämään seuraavat 10 viikkoa! Päivän ateriat tulee koostumaan n. 5 pussista keittoja/sheikkejä, sekä puolesta kilosta kasviksia. Lisäksi Jorvin painonhallintaryhmässä syödään pussijuttujen lisäksi 20g proteiinia ihan perusruokana! Tämä oli suuri helpotus, koska voi miehen kanssa syödä kanaa tai lihaa illallisella, ilman et tarvitsee kuola valuen tuijottaa vieressä kun toinen niistä nauttii ja itse vetää vain jotain pussilitkua.

Huomenna pääsee siis aloittamaan tuon ENE-dietin maistelemalla Jorvista saatuja tuotenäytteitä eri valmistajilta ja päättämällä sen perusteella mitä itse sieltä kaupan hyllystä kotia kantaa. Tänään tuli jo painonhallintaryhmän jälkeen käytyä kaupassa ostelemassa kasviksia ja mm. säilykeherkkusieniä, millä saa piristettyä keittoja. Jos jollain lukijalla on kokemusta ENEilystä, niin saa jakaa vinkkejä miten seuraavasta 10 viikosta selvitään!

Kysyin muuten painonhallintaryhmässä ääneen tuosta tulevasta risteilystä, että mitä sen kanssa tekee, kun on buffet-illalliset varattu ja maksettu. Kuulemma buffettiin voin mennä syömään, mutta keskityn sitten silloin syömään ne päivän kasvikset ja proteiinit. Eli aamusta ja päivästä vedän kevyesti pusseja, jotta illalla pääsen nauttimaan edes jossakin määrin illallisesta.
Virostahan tunnetusti löytyy halvalla kaikkea, joten mahtaisiko ENE-tuotteitakin löytyä halvemmalla sieltä? Mies kantaa selkä vääränä olutta ja viinaa Virosta ja minä puolestani sokeritonta energiajuomaa ja Nutrilettiä tms. :D

Palailen jossain vaiheessa linjoille kertomaan miten on ENEily lähtenyt käyntiin ja varoittelen jo näin etukäteen mahdollisia lukijoitakin vittuperkelesaatana-purkauksista, joita saattaa tulla illan nälkäisinä hetkinä :)

8.9
Paino (vaatteet päällä) 145,5 kg


torstai 4. syyskuuta 2014

#kutsumua

#kutsumua -kampanja kiertää kovasti sosiaalisessa mediassa. Kun ryhdyin miettimään, mitä omassa lapussani lukisi, olisi se suurin pinnalle nouseva sana LÄSKI. Tuota olen saanut koko elämäni kuulla, että kuinka lihava olen. Olen pienestä pitäen ollut pyöreä ja haukkuminen alkoi jo siis ala-asteella. Niihin aikoihin vanhempani polttivat sisällä ja vaikka en samassa huoneessa heidän kanssa ollut kun he polttivat, tarttui tupakan haju vaatteisiini. Koulussa sitten sain tästäkin kuulla viereeni pakotetulta kiusaajapojalta :(

Yläasteellakaan ei nämä haukkumiset loppuneet. Viereisellä tarkkailuluokalla oleva pikkukundi päätti ottaa minut silmätikukseen ja niin kauan hän minua haukkui, kunnes yhtenä päivänä ysillä ollessani päässä napsahti ja annoin tulla takaisin. Kaikille takaisin sanominen ei auttanut, vaan kiusaaminen jatkui.. Hain paikkaani koulumaailmassa, halusin kovasti kuulua niihin siisteihin tyyppeihin ja siksi aloin polttamaan ja juomaan alkoholia. Henkistä pahaa oloani purin viiltelemällä itseäni.. Ensimmäinen poikaystävä oli mulle silloin tosi iso juttu, koska mielestäni en ollut kelvannut kenellekään sitä ennen. Kun tämä suhde pian päättyi, otti se tosi koville..

Oltuani 15 kesäinen, tutustuin netin kautta erääseen lähipaikkakuntalaiseen mieheen. Hän oli minua 12v vanhempi. Kahvitteluksi tarkoitettu ensitapaaminen päättyi siihen, että hän puhui minut sänkyyn kanssaan. Puhumisella tarkoitan suostuttelua ja painostusta... Luulin olevani parisuhteessa tämän miehen kanssa, tapailua tapahtui useamman kuukauden ajan, salassa tosin lähes kaikilta miehen pyynnöstä. Näin jälkikäteen ajateltuna, eihän se suhde ollut muuta kuin hyväksikäyttöä, seksisuhde... Hyödyinhän minäkin tästä miehestä jotenkin, hän kävi ostamassa kirkasta viinaa Alkosta viikonlopun menoihin ja tunsin taas että kelpaan edes jollekin. Pian kuitenkin tajusin miehen petollisuuden, kun selvisi että hänellä on klamydia. Tajusin, että hänellä oli ollut joku muu jolta taudinkin oli saanut ja silloin "jätin hänet". Muutamia kuukausia myöhemmin sain poliisilta puhelun ja tämä tapailemani mies oli epäiltynä useammista suhteista alaikäisiin. Pitkä tarina lyhyesti, joitakin aikoja myöhemmin tämä mies sai muutaman vuoden tuomion useammasta alaikäiseen sekaantumisesta ja raiskauksesta. Pari vuotta ja muutama tuhat euroa tilillä tuntui tuolloin oikealta rangaistukselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna niitä henkisiä arpia ei tule mikään koskaan korvaamaan...



Uskon vahvasti, että koulukiusaamisella ja tämän hyväksikäyttäjämiehen teoilla on suuri vaikutus siihen, miksi olen nyt mitä olen. Eihän nämä kiusaajat lappaneet sitä herkkua kurkustani alas, itse kaiken sen tein.. Mutta näillä herkuilla yritin helpottaa henkistä pahaa oloa, jotka mm. nämä kiusaajat aiheuttivat. Vielä tänäkin päivänä voin tuntea kiusaamisen arvet.. Joku viisas sanoi, että anteeksi voin antaa mutta unohtaa en..

Onneksi olen saanut taivaan lahjana ihanan miehen ja ystäviä, jotka hyväksyvät minut kaikkine vikoineni ja rakastavat minua sellaisen kuin olen. Mieheni on nostanut itsetuntoni sieltä syvästä suosta maan pinnalle rakastamalla minun jokaista kiloani ja kurviani. Hänen ansiostaan pääsin ensin eroon tupakasta ja nyt on aika päästä eroon niistä kiloista ja ennen kaikkea huonosta itsetunnosta!


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Painonhallintaryhmä

Hieman on taas aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi näille sivuille eksyin. Tällä välillä on koettu repsahduksia, laihdutuslääkkeen ikäviä sivuoireita/lääkkeen lopettamista ja itkupotkuraivareita, mutta nyt on aika palata ruotuun sillä painonhallintaryhmä on alkanut! Sain muutama viikko sitten puhelun Jorvista, josko ennättäisin aloittamaan jo syyskuun painonhallintaryhmässä. Seuraava olisi alkanut vasta tammikuussa, joten tietenkin suostuin jo nyt lähtemään hommaan mukaan! Kirjeitä tuli kotiin oikein kaksin kappalein, toinen painonhallintaryhmästä ja toinen oli aika obesiteettilääkärille lokakuulle.



Maanantaina 1.9 aloitin siis Jorvissa painonhallintaryhmässä. Ryhmä kokoontuu n. kerran viikossa iltaisin ja välillä on lääkärin luentoja yms. Ryhmä ei ole ihan ilmainen, sillä jokainen kerta maksaa osallistujalle 8€ ja siihen vielä päälle ENE-dietin tarvikkeet :S Ryhmää vetää ravitsemusterapeutti ja nyt maanantaina mukana oli myös terveydenhoitaja ottamassa alkupainot ja vyötärönympärysmitat. Pääsee sitten seuraamaan tulevien viikkojen aikana, mitä käy senteille ja kiloille, kun aloitamme ENE-dietin.

Tosiaan, ryhmään kuuluu 10 viikon erittäin niukkaenerginen dietti (ENE-dietti), joka toteutetaan Nutriletillä tms. valmisteella. Pussikeittoja tullaan siis vetämään ja päivässä saisi vain 800 kaloria syödä! Varoittelin jo miestä, että hän saa varautua hieman äkäisempään vaimoon ja pitihän sitä työkavereitakin varoitella, että saattaa hieman olla pinna kireällä pari ensimmäistä viikkoa. Ihana työkaveri lupasi tsempata ja lähteä itsekin mukaan parin viikon ENE-dietille :D <3
ENE-dietin aikana ei raskasta liikuntaa suositella (ihan kun se nyt olisi hirveä ongelma) mutta myös esim. hedelmät tulee jättää syömättä, sillä niistä tulee nopeasti kaloreita, kun saa vain tosiaan sen 800 kaloria päivässä syödä. Tässä kohtaa muuten eräs painonhallintaryhmän mies tokaisi, että eipäs sitten juosta kymppiä (tarkoittaen 10km juoksukilpailua tms.)! Aluksi luulin tokaisun olevan vitsi, mutta pian tajusin äijän olevan tosissaan! Hyvä jos itse pystyy sen 10 metriä juoksemaan, niin tämä harmittelee kun jää 10 KILOmetriä juoksematta! Kertoo hieman ryhmän eritasoisuudesta!
Tuosta ryhmän eritasoisuudesta jäi hieman huonot vibat. Eräs mies sanoi hänellä olevan ylipainoa 20kg ja hän hyppisi riemusta jos keskimääräinen ENE-dietin -15kg toteutuisi. Itsellä tuo -15kg olisi vain yksi jäävuoren huippu! Toisilla homma päättyy tuohon ryhmään, mutta omalta osalta siinä vaiheessa on vasta lähtökuopista päästy liikkeelle...

Mutta avoimin mielin mennään ja katsotaan miten tulevan pitää! Itseasiassa odotan innolla ENE-dietin alkua, koska silloin ruokarytmi tasaantuu, eikä tarvitse miettiä mitä tänään söisi :D Mutta toisaalta, paljon on juhlia ja menoja juuri ENE-dietin aikana, mm. hääpäiväristeily buffet-illallisineen on jo varattu ja maksettu, mutta saa nähdä saanko lupaa herkutella buffet-herkuilla vai katsonko vaan vierestä kun mies saa herkutella!? Onneksi sentään sokerittomat energiajuomat saan pitää ENE-dietin aikana, sillä niissähän ei juuri kaloreita ole. Pitänee tuoda laivalta laatikko tai kaksi energiajuomaa, olkoot se minun herkkuni tuon dietin aikana :)

Ensi maanantaina painonhallintaryhmä jatkuu ja silloin saamme tuotenäytteitä ENE-dietin eri vaihtoehdoista, jotta makustelemalla voimme päättää mitä tuotteita itsellemme ostamme. Lähi S-marketissa näytti olevan jotain tuotteita jokin aika sitten -30%, joten saattaa olla että pihi ihminen sisälläni marssii ensi viikolla ostamaan hyllyt tyhjäksi :D


1.9
Paino (vaatteet päällä) 146,2 kg
Vyötäryn ympärys 140 cm

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Lääkäri nro. 2

Muutama päivä sitten kävin aiemmin mainitsemallani, sisätauteihin erikoistuneella lääkärillä. Taas uuden ihmisen tavatessa sai kertoa oman elämäntarinansa hänelle.

Laihdutuslääkkeistä puhuessa lääkäri ehdotti, josko ottaisin lääkkeitä nykyisen kahden pillerin sijasta kolme pilleriä päivässä. Jouduin kuitenkin kieltäytymään tuosta ehdotuksesta, sillä syön niin vähärasvaisia aamupaloja ja välipaloja, että rasvaa sitovien lääkkeiden käytöstä ei ole niillä aterioilla hyötyä. Siispä sovittiin, että pitäydyn siinä kahdessa pillerissä päivässä, lounaalla ja illallisella.

Lääkäri tutki mm. jalkani suonikohjujen varalta, kuunteli keuhkot sekä sydämen ja samalla kilpirauhasetkin tuli todettua normaaleiksi. Lopulta kaiken keskustelun ja tutkimisen jälkeen lääkäri sanoi laittavansa lähetettä Jorvissa toimivalle obeesiklinikalle(?), siis joku oma yksikkönsä jossa näitä ylipainoasioita ja leikkausasioita hoidetaan. Lääkärin mukaan hän ei näe estettä sille, ettenkö voisi leikkaukseen päästä. Sukurasitusta diabeteksen ja verisuonisairauksien osalta on voimakkaasti ja painoakin on niin reilusti, että ei pitäisi olla ongelma päätyä jossain vaiheessa leikkauspöydälle.

Nyt vain odotellaan kirjettä Jorvista, jotta pääsen puhumaan oikeiden ihmisten kanssa, siis niiden ihmisten kanssa jotka leimaa leikkauspapereihin lyövät. Tuota kirjettä odotellessa jatketaan painonpudotusta ja laihdutuslääkkeiden syömistä, sekä tavataan säännöllisesti terveydenhoitajaa. Seuraava aika terveydenhoitajalle onkin vasta kuukauden päästä, joten nyt on hyvää aikaa rentoutua näistä lääkärissä juoksemisista ja ehkä hieman nauttia jopa kesälomasta! :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Terveydenhoitajalla käynti sekä sokerirasituksen tulokset

Alkuviikosta piti alunperin olla terveydenhoitajakäynti, mutta jouduin työkiireiden takia siirtämään aikaa. Onneksi sain jo täksi päiväksi uuden ajan, ettei tarvinnut kauaa odotella, varsinkin kun odotin saavani kuulla sokerirasituksen tulokset. Suvussa kun on tuota diabetestä, niin aina on pieni pelko, että asiat ei ehkä olekaan ihan ok... Kaikki oli kuitenkin hyvin. Arvot olivat erinomaisella tasolla, eikä siis ainakaan tällä hetkellä huolta diabeteksestä.


Terveydenhoitajan kanssa keskusteltiin, miten on nämä viikot menneet painonpudotuksen suhteen, sitten viime käynnin. Kerroin vaihtaneeni lähes kaikki maitotuotteet rasvattomaan versioon ja löytäneeni kauppojen pakastevihannesosaston arkiruokaa ajatellen. Lisäksi vedenjuontia olen lisännyt ja ateriarytmin olen saanut kohdalleen. Lipsumisia tuosta uudesta ruokavaliosta myönsin tulleen, mutta näiden repsahdusten jälkeen olen pian palannut normaaliin rytmiin. Terveydenhoitaja sanoikin, että nämä pienet repsahdukset ovat ihan ok, kun kerta nopeasti palaan normaaliin takaisin. Repsahduksilla tarkoitan siis sitä, että on tullut herkuteltua kermavaahdollisella frappella, viinerillä, pizzalla tms... Makean himo kuulemma vähenee pikkuhiljaa ja nytkin odottelen kovasti, että kotimaiset mansikat alkavat olla parhaimmillaan, niin sitä makeanhimoa voi hieman helpottaa syömällä mielummin vaikka marjoja. Repsahduksista huolimatta paino oli tippunut Samarian eri puntareiden mukaan 4kg/3viikossa, mutta oma puntari sanoo 3kg samassa ajassa.

Terveydenhoitaja varasi nyt ajan kolmen viikon päähän sisätauteihin erikoistuneelle lääkärille. Tämän lääkärin pitäisi laittaa nyt sitten lähetettä Jorviin, jossa toimii eräänlainen ylipainoklinikka tms. Tätä kautta pääsisin nyt sitten mahdollisesti sinne lihavuusleikkaukseen. Syksyksi suunniteltu painonhallintaryhmään osallistumiseni on nyt toistaiseksi pistetty jäihin, sillä katsotaan ensin mitä tämä lääkäri sanoo ja mitä sitten Jorvissa on edessä.

Lääkäriaikaa odotellessa jatketaan painonpudotusta kotona lääkkeiden voimin.


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Labratulokset

Kävin viikko sitten labrakokeissa. En ollut varma edes mitä kaikkia labroja minulta otettiin, mutta neljän putkellisen verran verta imi se labrasetä. Eilen sitten soittelin niitä tuloksia näistä kokeista. Hoitajatäti luetteli tuloksia ja analysoi puhelimen välityksellä niitä. Kaikki vaikutti olevan kohdallaan: Maksa-arvot, kilpirauhasarvot, paastoverensokeri ja kolesteroli, kaikki ok. Ainoastaan huonon kolesterolin arvo oli hyvän yläkantissa, mutta vielä siis hyvän rajamailla. Eli labrat kaikki ok, huh! Suvussa kun kulkee yhtä sun toista tautia, varsinkin kilpirauhasen vajaatoimintaa ja diabetestä, oli huojentavaa kuulla että kaikki on ok.


Nyt perjantaina on tiedossa sokerirasitus, vaikka paastoverensokeri olikin ok. Aamusta aikasin "pääsee" nauttimaan sokerilitkua ja aikaa yritetään tappaa Netflixiä katsellen. Josko valkkaisi jo ennakkoon jonkun mielenkiintoisen leffan odottamaan, niin tuo labrassa istuskelu ei tunnu niin tylsältä.

Lupasin sen verenpaineviikon tulokset tämän postauksen yhteyteen laittaa:
Aamupaineiden keskiarvo oli 121/87 ja
iltapaineiden keskiarvo 121/81. Sykkeet oli keskiarvoltaan n. 70.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Laihdutuslääke Orlistat Sandoz

Pieni pätkä lainattuna suoraan netistä:

"Orlistat Sandoz® -laihdutuslääke on tarkoitettu yli 18-vuotiaille henkilöille, joiden painoindeksi (BMI) on vähintään 28. Laihdutuslääkettä tulee käyttää vähäkalorisen ja vähärasvaisen ruokavalion rinnalla. Orlistat Sandoz® -laihdutuslääkkeen avulla voit laihtua jokaista pelkällä ruokavaliolla pudotettua kahta kiloa kohden vielä yhden kilon lisää.

Orlistat Sandoz® -laihdutuslääkkeen vaikuttava aine (orlistaatti) kohdistaa tehonsa ruoansulatuselimistössä olevaan rasvaan. Kapselit estävät noin neljäsosaa aterioiden sisältämästä rasvasta imeytymästä. Tämä rasva poistuu elimistöstä ulosteen mukana. Seurauksena voi olla ruokavalioon ja hoitoon liittyviä haittavaikutuksia, joten on tärkeää, että sitoudut noudattamaan vähärasvaista ruokavaliota, jotta haittavaikutukset pysyvät hallinnassa.

Useimmat Orlistat Sandoz® -laihdutuslääkkeen käyttöön liittyvistä yleisistä haittavaikutuksista (esimerkiksi ilmavaivat, äkillinen tai lisääntynyt suolen toiminta ja löysät ulosteet) aiheutuvat valmisteen vaikutustavasta."



Pillereitä tulee ottaa 1-3kpl päivässä, pääsääntöisesti pääaterioiden yhteydessä. Itse olen ottanut lääkkeen lounaalla ja illallisella. Lääkkeen rasvaa sitovan ominaisuuden vuoksi lisäksi pitää ottaa käyttöön monivitamiinit. Itse tykkään viimeisenä asiana illalla nauttia lasillisen vitamiineja poretabletin muodossa.

Aluksi pitkään epäröin aloittaa lääkityksen luettuani netistä monia ei niin innostavia kokemuksia lääkkeen haittavaikutuksista. Monet kokemukset kertoivat sitä ikävää puolta, eli ripulia ja yllätyksiä pierujen mukana. Rohkaistuin kuitenkin aloittamaan pillerit alkuviikosta ja täyty sanoa, että en ole kokenut noita ikävimpiä haittavaikutuksia. Ainoat haittavaikutukset, joita olen kokenut, on ilma mahassa ja uloste on paljon tahmaisempaa. Näiden oireiden kanssa pystyy helposti elämään, joten kyllä tuota lääkettä uskaltaa syödä.

Jatkuvasti laihdutuslääkkeen yhteydessä mainittiin vähärasvainen ruokavalio. Missään ei kuitenkaan kukaan avannut, että miten vähän sitä rasvaa tulisi nauttia, että se on vähärasvainen. Varsinkin kun tämä lääke aiheuttaa oireita jos ruoka on liian rasvaista, olisi hirveän kiva ollut saada hieman tarkemmat ohjeet tähän. Terveydenhoitajakaan ei osannut sen enempää auttaa, kuin että jugurtit ja maidot yms. piti vaihtaa vähärasvaisempaan vaihtoehtoon ja margariinin virkaa toimittaa nykyisin Becel... Niinpä itse kokeilemalla olen havainnut, että lämpimällä aterialla voi nauttia hyvin n. 20g rasvaa, ilman että menee vessassa ravaamiseksi. Tavoite itsellä rasvan osalta on n. 60g/päivä.

Lääkärin ajatushan alunperin oli, että otan pillereitä vain nyt tämän kesän, kun sitten kesän jälkeen menisin laihdutusryhmään. Lääkkeitä ei kai saa yli puolta vuotta syödäkään, joten viimeistään jouluna noiden syöminen tulisi lopettaa. Katsotaan nyt kuinka kauan nämä pillerit pysyvät kuvioissa.

Lääkettä olen ottanut nyt vasta niin vähän aikaa, että en voi olla varma onko lääkkeestä oikeasti ollut apua painonpudotuksessa. Viikossa painoa on nyt lähtenyt 2,5kg mutta epäilen tämän olevan ennemmän nestettä, kuin läskiä. Mutta seuraavat viikot tulevat varmasti kertomaan, onko lääkkeestä oikeasti apua...


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Elämäntapaohjaus

Olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt, että Espoossa terveydenhoito todellakin toimii hyvin. Edellisessä kotikaupungissani tämä oli hieman hankalampaa, joten ihan yllätyin, kun sain terveydenhoitajalle ajan jo seuraavalle päivälle aikaa varatessani.

Tämä aika elämäntapaohjaukseen oli siis viime torstaina, jolloin pääsin erittäin mukavan oloisen nuoren terveydenhoitajan vastaanotolle. Tunti meni nopeasti jutellessa ravinto asioista. Kävimme läpi mitä ja millä aikataululla yleensä syön: Olen jo pitkään ollut todella huono syömään aamuisin. Aamulla ei ennätä keskittyä syömään ja usein ei aamupalaa edes tee mieli syödä. Normaalisti aamupala tuleekin syötyä vasta töissä 9-10 välillä. Lounasaika vaihtelee ihan siitä, milloin muistaa syödä. Välillä kello laukkaa jo lähemmäs yhtä, kun havahtuu, ettei tässä ole vielä syömään mennyt. Työ ei tosiaankaan ole niin kiireistä, että se estäisi syömästä, mutta kun sitä uppoutuu johonkin työhommaan, niin aika menee siinä kuin siivillä, eikä sitä nälkääkään oikein huomaa. Usein kotimatkalla sorruin kaupassa käydessä, hyvin nälkäisenä, tekemään huonoja valintoja. Lidlin paistopisteeltä saattoi tulla mukaan välipalaksi lihapiirakka tai kaksi ja jälkiruoaksi donitsi tai pari.. Makea on aina ollut se ongelma minulle. Karkkipussin avatessa pian huomaakin pohjan jo tulevan vastaan.. Herkkuperse siis ollut pienen ikäni ja siitä nyt pitäisi vierottautua!! Sama ongelma on oikeastaan hyvän ruoan kanssa. Jos ruoka on hyvää, sitä tulee santsattua "ihan vähän vaan" lisää, vaikka ei olisi enään edes nälkä (tästä syytän täysin miestäni, joka tekee niin pirun hyvät ruoat :P ) Muutenkin tuo väli töissä syödyn ruoan ja illallisen välissä on liian suuri. Jos sitä yhden aikaan syö töissä, niin illallinen kotona saattaa olla vasta kahdeksan aikaan. Tätä väliä on pitänyt sitten täyttää juurikin välipalalihapiirakoilla ja muilla epäterveellisillä päähänpistoilla.


Siispä nyt tasataan ateriarytmit ja jätetään herkut pois! Aamuisin, jos ei nyt sitten aamupalaa yksinkertaisesti ennätä sen enempää syömään niin ainakin ennen lähtöä olisi hyvä joku hedelmä syödä. Tänään esimerkiksi hedelmä totteli nimeä kananmuna :) Noh, pääasia että jotain pientä pistää suuhunsa. Parin tunnin välein olen yrittänyt nyt syödä edes jotain pientä. Välipalaksi olen ottanut esim. viinirypäleitä tms. Laihdutuslääkkeiden takia ruokavalio on pitänyt nyt vaihtaa vähärasvaiseen, eli pitä vielä tarkemmin miettiä mitä sitä syö. Eilen kävin kaupassa tutustumassa lähikauppamme pakastevihannesosastoon tarkemmin ja sieltä bongasin parit hyvät korvikkeet iänikuiselle perunalle ja riisille. Eilen tulikin ihana kasvisgratiini nautittua illallisella.

Samalla käynnillä listattiin myös juomiset. Mehut ja limut olen vaihtanut kokonaan sokerittomiin jo viime vuonna. Sokeriton energiajuoma löytyy yleensä joka kauppakassista. Kahvia kuluu normaalisti pannullinen päivässä, paitsi helleaikoina sitä juo mielummin viileää juomaa. Kun laskimme nestemääriä yhteen, huomasimme, että juon ihan liian vähän! Siispä nyt on vesipullo töissäkin mukana ja nyt pitää oikein keskittyä siihen, että muistaa juoda.

Sain kotia viemisiksi aimokasan lehtisiä ja samalla myös käskyn mittailla verenpaineita. Läärikäynnillä ja nyt myös terveydenhoitajan käynnillä oli paineet hieman koholla, etenkin alapaine. Kävin siis lainaamassa itselleni viikoksi verenpainemittarin ja olen nyt aamuisin ja iltaisin mittaillut paineita kotona. Kotona lukemat ovat näyttäneet ihan eri lukemia, mutta näinhän lääkäri ja hoitaja ennustivatkin asian olevan. Yleensä sairaalalla ihmiset ovat hieman "paineissa" ja kotona sitten tulokset ovat sitä normaalia luokkaa. Verenpainemittailut loppuvat huomen aamuun, jolloin sitten lasketaan keskiarvoa viikosta. Yritän muistaa pistää tämän keskiarvon sitten tännekin, vaikka samalla kun kerron mitä eilen otetut verikokeen tulokset sanoivat.



Reilu viikon päästä olisi sitten edessä sokerirasitus, mutta sitä ennen nautitaan Juhannuksesta. Toivotaan että säät suosii juhlijoita, oma juhannus menee sukulaisjuhannuksena rauhallisissa merkeissä hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien sekä pelaillen. Juhannusaattona ajattelin olla tuijottamatta kaloreita ja rasvamääriä, mutta heti jo juhannuspäivänä palataan ruotuun!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen askel otettu

Huh, onpas kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoittelin. Tässä onkin nyt tapahtunut niin paljon asioita viime aikoina, että oli jo aikakin tulla päivittämään tilannetta.


Elikkäs, reilu viikko sitten kävin lääkärin vastaanotolla juttelemassa tilanteestani ja toiveesta päästä laihdutusleikkaukseen. Lääkärinä sattui olemaan suhteellisen nuori nainen, jolle ei ilmeisemmin prosessi ollut kovin tuttu. Tunnin aikana lääkäri vietti pitkiä hetkiä koneelta tietoa etsien. Hienoa kuitenkin, että hän paneutui asiaan ja selvitti sen mitä ei ennestään tiennyt. Tuon tunnin aikana käytiin läpi omat terveystiedot, suvussa kulkevat sairaudet sekä edelliset laihdutusyritykset. Muutama kyynelkin tuli tirautettua, kun kerroin kuinka tuo ylipaino ahdistaa ja rajoittaa omalla tavallaan elämää.

Laihdutusleikkaukseen päästäkseni, minun täytyy osallistua laihdutusryhmään, jossa pitää pudottaa painoa 7%. Tapaamiskertoja on ilmeisemmin 10, mutta siitä ei lääkärillä ollut varmuutta, kuinka usein ryhmä kokoontuu. Laihdutusryhmä alkaa vasta syksyllä, joten sen ajan käytän rasvaa sitovia lääkkeitä (Orlistat Sandoz 60mg) ja pudotan painoa omatoimisesti. Paketissa on reilu 80 pilleriä ja hintaa paketille tuli n. 50€. Pillereitä otetaan 1-3kpl päivässä, pääaterioiden yhteydessä. Lisätietoja lääkkeestä voi lukea klikkaamalla lääkkeen nimeä, en jaksa sen enempää tähän asiasta tällä kertaa kirjoitella.

Tämän lisäksi lääkäri määräsi labrakokeita. Huomenna olen menossa verikokeisiin ja juhannuksen jälkeisellä viikolla sokerirasitukseen. Lisäksi lääkäri vielä pyysi varaamaan ajan terveydenhoitajalle "elämäntapaohjaukseen". Tuossa elämäntapaohjauksessa kävin tällä viikolla ja siitä käynnistä kerron sitten tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Eli nyt siis ollaan askelen lähempänä leikkauspöytää ja uutta laihempaa elämää. Matka on pitkä, mutta pienin askelin kohti määränpäätä mennään..


Viime syksynä 160kg:sta lähdettiin liikenteeseen
ja nyt laihdutusleikkausprosessin alkaessa painoa 148,6kg.


torstai 22. toukokuuta 2014

Kesäpukeutuminen


Niinpä niin.. Kesäkelit ovat täällä ja on tuskaisen kuuma! Olisi ihana lähteä sinne biitsille nauttimaan kauniista päivästä ja ehkä pulahtaa heittämään monen vuoden talviturkit pois. Mutta lähdeppä nyt sitten sinne arvostelevien silmien eteen keikistelemään uimapuvussa ja kuuntelemaan kommentteja, kuinka valas on rantautunut.. Ei kiitos!

Yleensäkin kesäpukeutuminen on varsin haasteellista! Mietin tuossa yksi päivä, että enpä taida omistaa yksiäkään shortseja. Ihan vain siitä syystä, että mielestäni jalkani eivät ole julkiseen esittelyyn soveltuvia. Jalkani eivät mahdu pitkien, laihojen ja ruskettuneiden säärien joukkoon, ne erottuisivat massasta liikaa kalpeudellaan ja paksuudellaan. Siksi on helpompi verhoilla ne pitkiin housuihin, mustiin mielellään, koska musta väri imee ihan varmasti sen kaksi kiloa tästä 145 kilosta pois!
Sama asia on paitojen kanssa... Omistan kyllä toppeja, mutta käytän niitä pääsääntöisesti kotioloissa ja julkisesti vain boleron kanssa. Käytännössä kesä siis menee verhoutuneena vaatteisiin, jotka peittävät näitä kohtia, joihin en ole tyytyväinen. Välillä tuntuu, että olisi aamulla helpompi heittää burka päälle!

Odotan sitä aikaa, kun kehtaan kulkea topissa ja shortseissa julkisesti, kun uskallan lähteä rannalle ilman pelkoa arvostelevista katseista tai kommenteista, kun voin ylpeillä rusketuksellani, kun uskallaudun heittämään kymmenen vuoden talviturkit kerralla ja nousta vedestä tyytyväisenä kroppaani..

Kakkeen tuohon on vielä pitkä matka, mutta vielä joku vuosi voin kulkea pää pystyssä nauttien kesästä!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Haparoivin askelin

Ensiaskeleet uutta elämää kohti otin, kun otin yhteyttä lääkäriin keskustellakseni mahdollisuudesta päästä lihavuusleikkaukseen. Ajatus lihavuusleikkauksesta kypsyi parin viime vuoden aikana, kun lääkäri sitä aikoinaan minulle ehdotti. Tuolloin leikkauksesta kohteliaasti kieltäydyin, koska ajattelin, että kun olen itseni siihen tilanteeseen saanut, on minun myös sieltä itseni nostettava! Lääkäri määräsi laihdutuslääkkeitä, joita en sitten ikinä hakenut, koska lääkkeet eivät olleet kela-korvattavia ja ne olisivat tulleet todella kalliiksi. Niinpä päätin kokeilla pudottaa painoa pelkästään katsomalla mitä söin. Avuksi otin kalorilaskuri.netin ja sen avulla sainkin painon tippumaan 150 kilosta 118 kiloon. Sitten paino tyssäsi ja motivaatio hommaan katosi. Pikkuhiljaa paino tuli extrojen kanssa takaisin ja viime syksynä puntari näytti 160kg! Tuolloin päätin jälleen turvautua kalorilaskuriin ja sainkin jälleen 16kg tiputettua. Sitten jälleen painon laskusuhdanne tyssäsi ja juhlapyhien tekosyyllä annoin itselle luvan herkutteluun. Herkuttelumoodi jäi sitten päälle ja paino alkoi taas nousta. Tässä vaiheessa päätin myöntää tappioni, nostaa kädet pystyyn ja todeta: en pysty tähän ilman apua!

Kaverinkaverin ja kumminkaimankaverin käytyä tuossa lihavuusleikkauksessa uskallauduin ottamaan asiasta enemmän selvää. Löysin hyvin tietoa aiheesta HUS:in nettisivuilta sekä eksyinpä myös muutamaan asiaa käsittelevään blogiinkin. Kerätyn tiedon ja erään ystäväni kehotuksesta tarttua mahdollisuuteen, rohkaistuin viimein varaamaan ajan lääkärille. Espoossa kiireettömän ajan sain n. 3 viikon päähän soittopäivästä, eli aika ensimmäiselle lääkärikäynnille on 4.6 klo 12.

Uuden elämän alku

Tämä blogi tulee toimimaan päiväkirjanani matkalla kohti uutta elämää. Toimikoon se myös vertaistukena muille samassa elämäntilanteessa oleville ja apuna tietoa etsiville...