5kk leikkauksesta

Hui kauheeta miten aika on mennyt kun siivillä. Eilen havahduin, että tuotahan tulee jo 5kk siitä kun leikkauksessa olin. Ensi kuussa täytyy ottaa ensimmäiset "jälkeen" kuvat jotta voi verrata niitä leikkausta edeltävän illan kuviin. Jännittävää nähdä kuinka paljon on muutosta tullut. Tänä aamuna vaaka valehteli lukemaksi 116,4kg joka tarkoittaisi sitä, että olen leikkauksen jälkeen laihtunut 18,8kg. Todellisuudessa eilen aamulla vaaka näytti 117,2kg ja olen yön viettänyt vessassa jonkin sortin mahataudissa, joten ihan noin hyviä lukemia ei ilman tuota tautia olisi varmastikaan saatu tänä aamuna. No, mutta joka tapauksessa reilu 18kg tiputettu, pitänee olla tyytyväinen tuohon, vaikkakin ne odotukset oli jossain 25kg hujakoilla. Tuntuu että joka blogitekstissä toistan itseäni, että toivoisin olevani jo paljon kevyempi..

Törmäsin pari päivää sitten samana päivänä leikattuun naiseen. Ensinäkemällä hän kehui kuinka paljon olen tiputtanut. Mukava että joku huomaa jotain muutosta tapahtuneen ^_^
Hän itse kertoi laihtuneensa n. 15kg ja enimmäkseen yläpäästä. Valittelin itsekin tuota että mm. rintaliiviostoksille olisi lähdettävä.. Itsellä kuitenkin tuota laihtumista on kai tapahtunut ihan tasaisesti. Yksi päivä meikatessa huomasin, että ehkä tuo leukamakkara on hieman kaventunut, jaloistakin on pakko olla lähtenyt senttejä sillä housut roikkuvat löysinä pusseina ja ihan sairaanhoitajan mittausten todistamana vyötäröltäkin on senttejä lähtenyt. Pikkuhiljaa alkaa sitten huomata noita laihtumisen ikäviä puolia... Muutaman päivän takaisella lenkillä huomasin, kuinka löysät reisiläskit ovat alkaneet hinkkaamaan yhteen huonosti istuvissa housuissa. Pitää alkaa harkita jonkin sortin leggareita tms. lenkkihousuja, joka pitäisi läskit kurissa.. Samalla lenkillä huomasin, että en enää hengästy lenkillä nii pahasti ja jaksan paljon pidempiä ja rivakampia lenkkejä. Kantapäätä vaivannut kipukin on väistynyt ja huomaan seuraavana päivänä lenkistä, että paikat ei enää tulekaan kipeäksi. Lenkkeilyn voisi siis ottaa vaikka jokapäiväiseksi tavaksi, mutta ehkä vielä kannattaa ottaa varovaisesti, eikä lähteä intoilemaan liikaa liian nopeasti!? Talvi vain mietityttää, että mitenhän silloin pääsen liikkumaan, kun pelkään tuota kaatumista aika tavalla! Ehkä talveksi kotiutan sen crosstrainerin mistä olen haaveillut, nyt kun painokin on vihdoin niissä lukemissa, että laitteen painoraja ei ole esteeksi.

-40kg

Hei vaan täältä uudesta asunnosta.

Laatikkovuori paria päivää ennen muuttoa!

Tavarat alkavat olla pikkuhiljaa paikallaan ja paikka alkaa tuntua jo kodilta. Kolme viikkoa ollaan täällä uudessa asunnossa nyt siis jo viihdytty ja blogihiljaisuus on johtunut järjettömästä kiireestä. Mies aloitti kolmen viikon kesälomansa muuttovapaalla ja oikeastaan sen ekat kaksi viikkoa miehen kesälomasta meni täysin muuton parissa. Piti siivota ja maalata vanhaa sekä laittaa samalla uutta. Vihdoin viime viikon maanantaina luovutimme vanhan asunnon avaimet ja pääsimme täysin keskittymään uuteen asuntoon. Ihan harmittaa miehen puolesta, että hänen koko kesälomansa meni näiden kahden asunnon välillä, eikä juurikaan päästy nauttimaan lomasta. Kävimme toki elokuvissa ja tällaisia pieniä juttuja, mutta ne lomamatkat jäivät nyt tekemättä. Tulevana viikonloppuna pääsen onneksi pienelle lomamatkalle, kun likkaporukalla lähdemme viikonlopuksi mökille rentoutumaan. Tiedossa on saunomista, hyvää ruokaa, paljon pelejä ja rentoutumista. Säät jos suosii, saatan jopa vuosien jälkeen heittää uikkarit päälle ja käydä pulahtamassa järvessäkin!

Kaiken tämän muuttohärdellin keskellä täytin pyöreitä ja piti kahvituksetkin hoitaa. Päätin kahvittaa sukulaiset vanhempieni luona, sillä asuntomme oli vielä niin vaiheessa ettei tänne olisi ketään kehdannut kutsua. Valmiskakuilla ja mahdollisimman helpoilla leivottavilla mentiin ja kiitos äidin saatiin mm. tuoreita munkkejakin tarjolle. Herkulliset tarjottavat oli vaikka valmiilla mentiinkin. Verrattuna vuoden takaisiin synttäreihin, herkkuja meni tällä kertaa huomattavasti vähemmän. Ennen munkkeja olisi mennyt ainakin sen kolme yhdellä kertaa, nyt se yksi munkki jo teki stopin, eli ei meinannut suosiolla mennä alas asti. Valitettavasti munkit siis saavat tulevaisuudessa jäädä...

Synttäriherkkuja :P

Pitkän aikaa olen himoinnut itselleni tuollaista "sporttiblenderiä". Entisellä työkaverilla oli aina terveellinen välipala töissä mukana: rahkaa, marjoja ja jotain pähkinöitä tms. Jo jonkin aikaa olen sillä silmällä kaupassa noita härveleitä katsonut ja päätin nyt ostaa sitten itsellekin tuollaisen. Tarjoustalossa oli viime viikolla vielä tarjouksessa kahden pullon sisältävä tehosekoitin hintaan 18€, joten kävinpä sen hakemassa. Aamut ovat nyt aika pitkälti lähteneet smoothien voimalla liikenteeseen. Tänä aamuna esim. blenderiin päätyi maustamattoman jugurtin lisäksi tuoreita mustikoita, viinirypäleitä, pellavansiemenrouhetta sekä karppisokeria. Eilisen aamupala oli ihan ehdoton suosikkini: maustamatonta jugurttia, ananasta sekä pellavansiemenrouhetta.

 

Maustamatonta jugurttia, mustikoita,
viinirypäleitä, pellavansiemenrouhetta ja karppisokeria!

 

Ravitsemusterapeutti olisi varmasti nyt tyytyväinen, koska olen saanut lisättyä maitotuotteiden määrää ruokavaliossa. Leikkauksen jälkeen maidon juominen on jäänyt lähes kokonaan pois, kun ruoan yhteydessä ei saa enää juodakaan. Aina ennen se maitolasillinen kuului joka aterialle, mutta ei enää. Maitoa kuluu nykyisin pelkästään kahvin kanssa. Ravitsemusterapeutti sitten viimeksi huomautti asiasta, että voisi jotain maitotuotteita ottaa enemmän käyttöön. Joten tässähän tätä nyt sitten tulee joka aamu nautittua :P

 

Ja sitten tuo paino. Koko sana "paino" on alkanut ahdistaa.. Äitini joka kerta tavatessa ihastelee, kuinka olen aina vaan laihemman näköinen, vaikka todellisuudessa paino on taas pari viikkoa jumittanut. Hyväähän se äiti tarkoittaa, yrittää tsempata, mutta kun itse tiedän että se vaaka näyttää juuri saman verran kuin viikko sitten. Kaverit vuoron perään kyselevät nähdessään, että "no paljos tähän mennessä on painoa tippunut" ja ärsyttää kun ei voi antaa parempia lukemia kuin mitä ne on:
4kk kohdalla (21.8 lukemat) paino näytti tasan 120kg = -15,2kg leikkauksesta = -40kg siitä pahimmasta painosta. Tänä aamuna vaaka näytti 119,7 = -15,5kg leikkauksesta. Tuskallisen hitaasti on paino siis tippunut viimeaikoina ja ihan ahdistaa tuo hitaus.. Noh, alas päin koko ajan ollaan kuitenkin edelleen matkalla. Nyt pari viikkoa kestäneen flunssakauden jälkeen on aika kaivaa lenkkarit taas jalkaan ja lähteä lenkkeilemään. Josko se painokin ottaisi taas spurtin alas päin, kun jatkaa tauon jälkeen hyvin alkanutta lenkkeilyharrastusta!