tiistai 19. toukokuuta 2015

Paluu töihin edessä

Pitkän blogihiljaisuuden syy on yksinkertainen -> paino on jumissa!
Sitä kuvittelisi, että laihdutusleikkauksen jälkeen ei pitempiaikaisia jumeja tulisi vaan paino tippuisi reippaasti joka viikko. MUTTA EI! Olen niin turhautunut tähän, kun en tiedä mistä syystä paino jumittaa jo kolmatta viikkoa!!

Perjantaina kävin ravitsemusterapeutilla kera kolmen päivän ruokapäiväkirjan. RT tutkiskeli listoja ja totesi että syön ihan hyvin mutta enemmänkin saisin syödä, päivässä laski minun syöneen n. 800kcal verran. Proteiinia söin kuulemma siihen nähden hyvin, että on pehmeään ruokavalioon rajoittuva viikko vielä meneillään. Keskimäärin söin hänen laskujen mukaan 50g proteiinia päivässä ja toiveena oli että nyt kun kaikki ruoat vapautuivat kieltolistalta, sen proteiinin määrän saisi nostettua sinne 80g päälle. Ei varmasti tule olemaan ongelma kunhan töihin pääsee ja päivät pitenevät eli sitä ennättää syödäkin päivässä useammin. RT ei siis löytänyt ruokapäiväkirjoistani mitään selittävää syytä painon jumitukselle. Hän muistutteli, että tämä on pitkä prosessi eikä pidä tuijottaa siihen vaakaan joka päivä. Jumitus on luonnollista ja kyllä se paino siitä lähtee taas laskuun. Turhauttavaa silti, kun ei voi mitään muuta tehdä kuin odottaa ja toivoa että huomenna paino olisi jo lähtenyt taas laskuun. Jotenkin sitä ottaa tuon painonjumituksen hirveän raskaasti varsinkin kun lueskelee laihdutusleikattujen fb-ryhmistä samoihin aikoihin leikattujen ihmisten tuloksia. Joo, ei pitäisi verrata itseään muihin, koska meillä jokaisella on aina erilaiset lähtökohdat jne. Mutta silti sitä tuntee olonsa jotenkin epäonnistuneeksi, kun muut porskuttaa painonsa kanssa uusiin lukemiin ja itse junnaa paikallaan.

Mies on ollut ihan ♥superihana♥ ja vienyt minua eri paikkoihin lenkkeilemään. Mies tietää, että rakastan merta, joten sen sijaan että oltaisiin lähdetty tuosta talon vierestä moneen kertaan tallatuille lenkkipoluille, vie hän minut jonnekin kauniisiin maisemiin, jossa viihdyn paremmin. Esim. kävimme yhtenä viikonloppuna Lauttasaari-Kuusisaari-Lehtisaari lenkin jossa pääsi merenrannan vieressä menevää lenkkipolkua pitkin kulkemaan ja maisemat oli mitä ihanimmat! Nyt viikonloppuna kävimme tutkailemassa Espoon luonnonsuojelualueen maisemia ja mm. luomulehmiä. Kovasti mies yrittää miettiä minnekkäs sitä seuraavaksi minut veisi ♥ Pitää vain varovasti edelleen mennä, sillä helposti saa paikat kipeäksi, kun se paino ei ole niin paljoa vielä tippunut.

 
Huomenna onkin sitten jo viimeinen päivä sairaslomaa ja torstaina sitä olisi ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen. Kovasti jo odotan pääseväni töihin! Harmi vain että tuokin työrupeama päättyy aika pian kun töihin pääsen, sillä projekti johon minut on palkattu päättyy toukokuun loppuun. Työtilanne Suomessa ei ole tällä hetkellä mikään ihanteellisin, työttömiä on todella paljon ja työpaikkoja todella vähän! ....Mutta piristykseksi sekä sairasloman päättymisen ja uuden minimahan kunniaksi kävin eilen kampaajalla pistämässä pään uusiksi. Ihana uusi tukka on juuresta tumma ja latvasta vaalea, raitoja siinä välillä. Torstaina työpaikan ovesta astuu siis kokonaan uusi Susanna!


tiistai 5. toukokuuta 2015

2 viikkoa leikkauksesta

Näin kaksi viikkoa on jo kulunut leikkauksesta. Eilen sai virallisesi siirtyä jo pehmeään ruokavalioon, mutta minä jo varovaisesti aloittelin viimeviikolla tuota, kun niin kyllästyin syömään pelkkää jugurttia!! Voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä esim. ensimmäinen keitetty muna maistui! Ihan itseäkin nauratti, kuinka sitä nauttii niinkin yksinkertaisesta ruoasta. Tässä maistellessa ruokia olen huomannut, että tietyt ruokalajit eivät enää sovikaan minulle kuten ennen. Yksi näistä on mm. lohi, suuri herkkuni. Lohi ja muutama muu ruoka tekevät sen, että se ruokatorveen päästyään alkaa hidastelemaan. Tuntuu kuin ruoka jäisi jumiin siihen matkalle, tai menisi tuskallisen hitaasti alas. Tämä hidastelu ei ole mitenkään kivuliasta, enemmänkin sellaista epämiellyttävän tuntuista. Tekisi mieli juoda hieman ja auttaa möykkyä matkaamaan rivakammin mahaan, mutta kun ei saa juoda samaan aikaan kun syö! Lohen lisäksi mm. kana tekee tämän tunteen. Lueskelin netissä että jotkut ovat joutuneet leikkauksen jälkeen luopumaan mm. naudanlihasta, perunamuusista, lihapullista jne. koska ne eivät enää sovi uudelle mahalle. En kuitenkaan vielä aio luopua toivosta näiden rakkaiden herkkujen suhteen, vaan aion kokeilla vielä jatkossakin, josko ajan kanssa ne alkaisivat menemään paremmin alas.

Juuri pari päivää sitten avauduin eräässä laihdutusleikattujen fb-ryhmässä siitä, kuinka epäilen että ovatkohan leikanneet minua oikeasti. Aamuisin ei tee vaikeaa syödä esim. kokonainen Skyr-purkillinen. Olen yrittänyt tutustua uuteen masuun ja etsiä sitä tunnetta, että olen täynnä ennen kuin se menee dumpingin puolelle. Järki on ainoa mikä tällä hetkellä käskee lopettamaan. Toisaalta, en ole leikkauksen jälkeen sitä nälän tunnettakaan kokenut, mutta sitten taas toisaalta en ole vielä löytänyt sitä rajaa mistä tulen täyteen. Välillä tuntuu siltä, kuin olisivat leikkaussalissa tökkineet minuun vain viisi reikää, pumpanneet mahaan vähän ilmaa ja kursineet sitten takaisin kiinni... Sunnuntaina sain taas anoppilassa ihmetellä, kuinka paljon sitä ruokaa mahtuukaan uuteen masuun. Kävimme miehen kanssa siis grillailemassa anoppilassa ja lautaselle päätyi pieni pätkä kalkkunamakkaraa, pätkä perus grillimakkaraa, puolikas pekoniherkkusieni ja kaksi pientä uutta perunaa. Sain kaikki nämä siis syötyä, rauhallisesti noin puolessa tunnissa. Ruokailun jälkeen en tuntenut itseäni täydeksi, mutta en kuitenkaan uskaltanut testata missä raja menee, joten jätin santsaamatta. Jälkiruoaksi n. tuntia myöhemmin otin muutaman ruokalusikallisen vaniljajäätelöä ja pakastemustikoita. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan järkyttävä määrä ruokaa. Tai no, entinen minä olisi syönyt ihan helposti pari kokonaista makkaraa, monen monta uutta perunaa ja muutaman pekoniherkkusienenkin. Että entiseen nähden ruokamäärät on vähäisiä, mutta luulin leikkauksen jälkeen mahan tosiaan vetävän todella pieniä määriä ja siitä sitten kasvavan ajan kanssa pikkuhiljaa.

Paino on onneksi alkanut nyt menemään alas hieman hitaammin. Ensimmäisen viikon -4,2kg tuntui aika hurjalta, mutta tämä toisen viikon saavutus -1,5kg onkin jo ihan sitä mitä olin mielessäni ajatellut että on hyvä vauhti. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa minimasuisena.