Mutta......Fiilikset ei ole niin hyvät näin 10 viikon jälkeen. Nimittäin paino.. Se vaan ei ole tippunut siihen tahtiin kuin olisi toivonut. Olen ennen kaikkea pettynyt itseeni, sillä olen lipsunut useammankin kuin vain kerran ENEilystä -.- Kauhean huonolla omallatunnolla kuuntelin viime viikon painonhallintaryhmän luennolla, kuinka muilla painoa on lähtenyt sen 23kg tai lähelle 20kg. Itse sain rutistettua 10 viikossa 11kg, mikä on sinänsä hyvin, mutta paljon paremminkin olisi voinut mennä!
Laivareissu, mistä viime blogissa puhuin, oli ja meni.. Ja vituralleenhan sekin reissu sitten meni! *tuhat kirosanaa* Tuli syötyä ja nautittua alkoholia, ihan vain koska kaikki oli ilmaista. Taas olin tekevinäni buffetissa niitä järkeviä valintoja ja valitsin lautaselleni niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, kuin kermaperunat yms.. Mutta aika nopeasti tuonkin "peremmän valinnan" kumosi se, kun niitä lautasia illan aikana kantoi pöytään sen kolme kappaletta! Illallisen jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa meidän yksi yhteistyötahoista/sponsoreista lykkäsi lisää drinkkilippuja kouraan ja hups vaan kun huomasin baaritiskillä tilaavani kuoharia ja vetäväni sitä sitten illan aikana niin, että pienessä hiprakassa oltiin.
MIKSI...MIKSI se on niiiin vaikeaa vastustaa kiusausta? Ihan kuin aivot olisivat jääneet kotiin ja sitä aivottomana lappasi ruokaa ja juomaa suuhunsa välittämättä sillä hetkellä seurauksista! Kotona tilanne ei helpottunut yhtään, sillä turhautuneena omasta heikkoudestani tartuin tuliaispussiin ja hups vaan... Taas oli astetta pahempi morkkis -.- Noh, turha sitä enää märehtimään, se mitä tuli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi!
Painosta on tullut hirveän ahdistava asia. Nytkin, kun ollaan totuttauduttu takaisin normaalin ruoan pariin, olen tuskastellut kun paino on alkanut nousemaan. Viimeviikolla sain rutistettua viimeiseen punnitukseen painon 134,8kg, mutta tänä aamuna vaaka näytti 135,2kg ja sekin oli ilman vaatteita. Eli reilusti on painoa tullut reilu viikossa! En halua niitä vähäisiä kiloja takaisin, mitä olen tämän 10 viikon aikana saanut "työllä ja tuskalla" pois! Ahdistaa..
Psykologin luennolla viime viikolla tuli vastaan tällainen lause, joka kuvaa hyvin suhdettani ruokaan ja on omiaan päättämään tämän avautumisen:
"Ruoasta on tullut rakas vihollinen, ainoa ystävä, kiero kumppani, ahdistuksen helpottaja/aiheuttaja ja petollinen lohduttaja."
