Mutta......Fiilikset ei ole niin hyvät näin 10 viikon jälkeen. Nimittäin paino.. Se vaan ei ole tippunut siihen tahtiin kuin olisi toivonut. Olen ennen kaikkea pettynyt itseeni, sillä olen lipsunut useammankin kuin vain kerran ENEilystä -.- Kauhean huonolla omallatunnolla kuuntelin viime viikon painonhallintaryhmän luennolla, kuinka muilla painoa on lähtenyt sen 23kg tai lähelle 20kg. Itse sain rutistettua 10 viikossa 11kg, mikä on sinänsä hyvin, mutta paljon paremminkin olisi voinut mennä!
Laivareissu, mistä viime blogissa puhuin, oli ja meni.. Ja vituralleenhan sekin reissu sitten meni! *tuhat kirosanaa* Tuli syötyä ja nautittua alkoholia, ihan vain koska kaikki oli ilmaista. Taas olin tekevinäni buffetissa niitä järkeviä valintoja ja valitsin lautaselleni niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, kuin kermaperunat yms.. Mutta aika nopeasti tuonkin "peremmän valinnan" kumosi se, kun niitä lautasia illan aikana kantoi pöytään sen kolme kappaletta! Illallisen jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa meidän yksi yhteistyötahoista/sponsoreista lykkäsi lisää drinkkilippuja kouraan ja hups vaan kun huomasin baaritiskillä tilaavani kuoharia ja vetäväni sitä sitten illan aikana niin, että pienessä hiprakassa oltiin.
MIKSI...MIKSI se on niiiin vaikeaa vastustaa kiusausta? Ihan kuin aivot olisivat jääneet kotiin ja sitä aivottomana lappasi ruokaa ja juomaa suuhunsa välittämättä sillä hetkellä seurauksista! Kotona tilanne ei helpottunut yhtään, sillä turhautuneena omasta heikkoudestani tartuin tuliaispussiin ja hups vaan... Taas oli astetta pahempi morkkis -.- Noh, turha sitä enää märehtimään, se mitä tuli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi!
Painosta on tullut hirveän ahdistava asia. Nytkin, kun ollaan totuttauduttu takaisin normaalin ruoan pariin, olen tuskastellut kun paino on alkanut nousemaan. Viimeviikolla sain rutistettua viimeiseen punnitukseen painon 134,8kg, mutta tänä aamuna vaaka näytti 135,2kg ja sekin oli ilman vaatteita. Eli reilusti on painoa tullut reilu viikossa! En halua niitä vähäisiä kiloja takaisin, mitä olen tämän 10 viikon aikana saanut "työllä ja tuskalla" pois! Ahdistaa..
Psykologin luennolla viime viikolla tuli vastaan tällainen lause, joka kuvaa hyvin suhdettani ruokaan ja on omiaan päättämään tämän avautumisen:
"Ruoasta on tullut rakas vihollinen, ainoa ystävä, kiero kumppani, ahdistuksen helpottaja/aiheuttaja ja petollinen lohduttaja."
No, aina ei ole paras ajankohta jollekin asialle ja toisaalta, 10kg ei kuitenkaan ihan myöskään tosta noin vaan lähde. Ymmärrän ketutuksen, että enemmänkin tulosta olisi voinut tulla, mutta ole ylpeä tuosta.
VastaaPoistaNyt sitten mietit, että mitä seuraavaksi? Onko siitä lihavuusleikkauksesta kuulunut jotain? Oletko jo saanut vihreetä valoa sille? Sinnekun voi joutua odottamaan tovin, niin jos se toimisi jonkinlaisena motivaattorina, että siihen mennessä pitää saada jotain muutosta. Allekirjoitan kyllä tuon lauseen tekstissäsi, on se käsittämätöntä, miten suhde ruokaan voikin olla niin haasteellinen! Mä oon itse ollut myös nyt 10 viikkoa enellä, tai en niin orjallisesti noudattanut ohjeita ja söin enemmän proteeiniä ja vähemmän pusseja. Tulos oli loistava, yli -20kg, mutta eihän siinä tosiaan ollut kaikki pudotettava. Nyt kärsin hirveistä motivaatio-ongelmista, tekis mieli vetäistä 10 joulutorttua ja pullo viiniä, pussi sipsejä, ja vaikka mitä... En tajua, mistä saan revittyä itsekuria ja tahdonvoimaa jatkaa. Peilistä ja puntarista? Niinhän sitä luulis, mutta niinkuin me kaikki ylipainoiset tiedämme, ei se ole niin helppoa. Yksi mitä en ole kokeillut koko tämän enenkään aikana, on liikunta. Tiedän, että nyt olisi sen aika, mutta en vaan saa ittestäni irti. Tämä kommentti nyt ei juuri sinua tsempannut, mutta avautumisteemalla kun ollaan liikkeellä...
Tsemppiä meille molemmille, käy kirjoittelemassa kuulumisia useammin. Ja aktivoidu nyt sen leikkauksen suhteen, voi olla se juttu, mikä sun kohdalla kääntää uuden sivun elämässä :)
Kiitos paljon piristävästä kommentistasi. Luin sen jo viikonloppuna, mutta nyt ennätin sen vasta tulla hyväksymään -.-
VastaaPoistaSeuraavaksi olisi sitten se laihdutusleikkaus tähtäimessä. Perjantaina saapui HUSsilta papereita, että pitäisi labroissa käydä asian etenemisen vuoksi, eli projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Kirjoittelen piakkoin tuosta asian edistymisestä sitten ihan kunnon postauksen, kunhan löydän kadonneen kirjoitustaidon. Hieman tahmeaa tänään tuntuu olevan mm. tämä tekstin tuottaminen, liekkö huonosti nukuttu yö syypäänä..
Tuo -20kg on ihan huippuhyvin, hyvä sinä!
Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon kadonneen motivaation!! Aikaisemmat laihdutusyritykset on kirjaimellisesti menneet läskiksi siinä vaiheessa kun motivaation on kadonnut.. Sitä ajautui vanhoihin huonoihin tapoihin ja pian ne pudotetut kilot oli tullut muutaman ylimääräisen kilon kanssa takaisin :(
Siksi tuo painonhallintaryhmä on ollut ihan täydellinen, sinne ei meinaan kehtaa mennä epäonnistuneena ja luovuttaneena. Pieni ryhmäpaine on saanut nousemaan joka repsahduksen jälkeen ylös, näyttämään että kyllä mä pystyn tähän!
Toimisiko tämä siis sinun kohdalla? Auttaisiko se motivoimaan viikosta toiseen, jos kävisit vaikkapa hoitajan luona esim. kuukausittain punnituksessa ja puhumassa? Vai löytyykö motivaatio jostain uudesta laukusta, vaatteesta tai vaikka lomamatkasta, kun x kiloa on tiputettu? ;)
Kiitos tsempeistä ja sinne myös rutkasti tsemppiä takaisin. Kyllä me niille kiloille annetaan huutia! Nopeudella ei ole väliä, vaan suunnalla ja päämäärällä :)