5kk leikkauksesta

Hui kauheeta miten aika on mennyt kun siivillä. Eilen havahduin, että tuotahan tulee jo 5kk siitä kun leikkauksessa olin. Ensi kuussa täytyy ottaa ensimmäiset "jälkeen" kuvat jotta voi verrata niitä leikkausta edeltävän illan kuviin. Jännittävää nähdä kuinka paljon on muutosta tullut. Tänä aamuna vaaka valehteli lukemaksi 116,4kg joka tarkoittaisi sitä, että olen leikkauksen jälkeen laihtunut 18,8kg. Todellisuudessa eilen aamulla vaaka näytti 117,2kg ja olen yön viettänyt vessassa jonkin sortin mahataudissa, joten ihan noin hyviä lukemia ei ilman tuota tautia olisi varmastikaan saatu tänä aamuna. No, mutta joka tapauksessa reilu 18kg tiputettu, pitänee olla tyytyväinen tuohon, vaikkakin ne odotukset oli jossain 25kg hujakoilla. Tuntuu että joka blogitekstissä toistan itseäni, että toivoisin olevani jo paljon kevyempi..

Törmäsin pari päivää sitten samana päivänä leikattuun naiseen. Ensinäkemällä hän kehui kuinka paljon olen tiputtanut. Mukava että joku huomaa jotain muutosta tapahtuneen ^_^
Hän itse kertoi laihtuneensa n. 15kg ja enimmäkseen yläpäästä. Valittelin itsekin tuota että mm. rintaliiviostoksille olisi lähdettävä.. Itsellä kuitenkin tuota laihtumista on kai tapahtunut ihan tasaisesti. Yksi päivä meikatessa huomasin, että ehkä tuo leukamakkara on hieman kaventunut, jaloistakin on pakko olla lähtenyt senttejä sillä housut roikkuvat löysinä pusseina ja ihan sairaanhoitajan mittausten todistamana vyötäröltäkin on senttejä lähtenyt. Pikkuhiljaa alkaa sitten huomata noita laihtumisen ikäviä puolia... Muutaman päivän takaisella lenkillä huomasin, kuinka löysät reisiläskit ovat alkaneet hinkkaamaan yhteen huonosti istuvissa housuissa. Pitää alkaa harkita jonkin sortin leggareita tms. lenkkihousuja, joka pitäisi läskit kurissa.. Samalla lenkillä huomasin, että en enää hengästy lenkillä nii pahasti ja jaksan paljon pidempiä ja rivakampia lenkkejä. Kantapäätä vaivannut kipukin on väistynyt ja huomaan seuraavana päivänä lenkistä, että paikat ei enää tulekaan kipeäksi. Lenkkeilyn voisi siis ottaa vaikka jokapäiväiseksi tavaksi, mutta ehkä vielä kannattaa ottaa varovaisesti, eikä lähteä intoilemaan liikaa liian nopeasti!? Talvi vain mietityttää, että mitenhän silloin pääsen liikkumaan, kun pelkään tuota kaatumista aika tavalla! Ehkä talveksi kotiutan sen crosstrainerin mistä olen haaveillut, nyt kun painokin on vihdoin niissä lukemissa, että laitteen painoraja ei ole esteeksi.