Marraskuussa kävin puolivuotiakontrollissa Jorvin obesiteettiklinikalla. Ensin kävin päivittämässä kuulumiset ravitsemusterapeutin luona, jossa ei sen enempää uutta infoa tullut. Tämän jälkeen menin hoitajan vastaanotolle purkamaan oloja, muutaman kyyneleenkin tirauttamassa puhuessamme isäni syövästä ja nurkan takana kolkuttelevasta kuolemasta. Painoksi merkattiin 113,8kg, joihin hoitaja ja lääkäri olivat tyytyväisiä. Obesiteettilääkäri olikin vaihtunut mieheksi, mutta ihan pätevältä kaverilta vaikutti. Normihöpinät taas vaihdettiin siitä miten olen voinut, miten ruokailu sujuu, proteiinin saannista yms. Olin täysin unohtanut käydä viikkoa ennen labroissa, mutta sovittiin että seuraavana aamuna käyn niissä ja lääkäri soittaa viikon päästä perään. Etukäteen höpistiin b-vitamiinitasosta, joka oli aika alhainen edellisellä mittauskerralla. Niinpä kun lääkäri viikkoa myöhemmin soitti, ei tullut yllätyksenä että b-vitamiinitaso ei ollut 3 kuukaudessa muuttunut mihinkään ruokavaliolla, joten aloitettiin nyt alkuun b-vitamiinikuuri. Dosettiini tuli siis yksi pilleri taas enemmän.
Aloitettuani työt syyskuussa, olen kärsinyt hartioiden ja lapaluun seudun kivuista. Hartiakivut on hellittäneet, mutta lapaluun edelleen todella kipeä. Siispä obesiteettilääkäri laittoi lähetettä fysioterapiaan, jonne sain ajan joulukuun puoleen väliin. Särkyyn kehoitettiin syömään panacodia, koska buranaahan ei saa leikatut syödä ja para-tabsit tai panadol ei tuohon kipuun auta. Arkailin aluksi noiden panacodien ottamista mm. autoilun takia, mutta käytyäni työterveyslääkärillä hakemassa kortisonipiikkiä, uskaltauduin lääkärin kehotuksesta alkaa syömään niitä. Hänen mielestään kun panacodia voi hyvin ottaa ja lähteä ajamaan, jos olo sen sallii. Ensimmäiseen tuntiin lääkkeen otosta en kyllä rattiin uskallaudu, mutta sen jälkeen olo on ihan normaali. Panacodit vain eivät ole tuoneet pitempiaikaista helpotusta oloon, joten jouduin hakeutumaan uudemman kerran työterveyslääkärille, joka määräsi lisää panacodia. Sain lähetteen fysiatrian erikoislääkärille, jonka vastaanotolla kävin, mutta ihan yhtä turha reissu oli sekin. Kävin röntgenissä ja kuvat oli ok, joten syy kipuihin jäi yhä mysteeriksi. Sairaslomalla kokeiltiin saada kipua loppumaan, mutta sitten tapahtui se kauan pelätty asia.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti