tiistai 20. toukokuuta 2014

Haparoivin askelin

Ensiaskeleet uutta elämää kohti otin, kun otin yhteyttä lääkäriin keskustellakseni mahdollisuudesta päästä lihavuusleikkaukseen. Ajatus lihavuusleikkauksesta kypsyi parin viime vuoden aikana, kun lääkäri sitä aikoinaan minulle ehdotti. Tuolloin leikkauksesta kohteliaasti kieltäydyin, koska ajattelin, että kun olen itseni siihen tilanteeseen saanut, on minun myös sieltä itseni nostettava! Lääkäri määräsi laihdutuslääkkeitä, joita en sitten ikinä hakenut, koska lääkkeet eivät olleet kela-korvattavia ja ne olisivat tulleet todella kalliiksi. Niinpä päätin kokeilla pudottaa painoa pelkästään katsomalla mitä söin. Avuksi otin kalorilaskuri.netin ja sen avulla sainkin painon tippumaan 150 kilosta 118 kiloon. Sitten paino tyssäsi ja motivaatio hommaan katosi. Pikkuhiljaa paino tuli extrojen kanssa takaisin ja viime syksynä puntari näytti 160kg! Tuolloin päätin jälleen turvautua kalorilaskuriin ja sainkin jälleen 16kg tiputettua. Sitten jälleen painon laskusuhdanne tyssäsi ja juhlapyhien tekosyyllä annoin itselle luvan herkutteluun. Herkuttelumoodi jäi sitten päälle ja paino alkoi taas nousta. Tässä vaiheessa päätin myöntää tappioni, nostaa kädet pystyyn ja todeta: en pysty tähän ilman apua!

Kaverinkaverin ja kumminkaimankaverin käytyä tuossa lihavuusleikkauksessa uskallauduin ottamaan asiasta enemmän selvää. Löysin hyvin tietoa aiheesta HUS:in nettisivuilta sekä eksyinpä myös muutamaan asiaa käsittelevään blogiinkin. Kerätyn tiedon ja erään ystäväni kehotuksesta tarttua mahdollisuuteen, rohkaistuin viimein varaamaan ajan lääkärille. Espoossa kiireettömän ajan sain n. 3 viikon päähän soittopäivästä, eli aika ensimmäiselle lääkärikäynnille on 4.6 klo 12.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti