Paluu töihin edessä

Pitkän blogihiljaisuuden syy on yksinkertainen -> paino on jumissa!
Sitä kuvittelisi, että laihdutusleikkauksen jälkeen ei pitempiaikaisia jumeja tulisi vaan paino tippuisi reippaasti joka viikko. MUTTA EI! Olen niin turhautunut tähän, kun en tiedä mistä syystä paino jumittaa jo kolmatta viikkoa!!

Perjantaina kävin ravitsemusterapeutilla kera kolmen päivän ruokapäiväkirjan. RT tutkiskeli listoja ja totesi että syön ihan hyvin mutta enemmänkin saisin syödä, päivässä laski minun syöneen n. 800kcal verran. Proteiinia söin kuulemma siihen nähden hyvin, että on pehmeään ruokavalioon rajoittuva viikko vielä meneillään. Keskimäärin söin hänen laskujen mukaan 50g proteiinia päivässä ja toiveena oli että nyt kun kaikki ruoat vapautuivat kieltolistalta, sen proteiinin määrän saisi nostettua sinne 80g päälle. Ei varmasti tule olemaan ongelma kunhan töihin pääsee ja päivät pitenevät eli sitä ennättää syödäkin päivässä useammin. RT ei siis löytänyt ruokapäiväkirjoistani mitään selittävää syytä painon jumitukselle. Hän muistutteli, että tämä on pitkä prosessi eikä pidä tuijottaa siihen vaakaan joka päivä. Jumitus on luonnollista ja kyllä se paino siitä lähtee taas laskuun. Turhauttavaa silti, kun ei voi mitään muuta tehdä kuin odottaa ja toivoa että huomenna paino olisi jo lähtenyt taas laskuun. Jotenkin sitä ottaa tuon painonjumituksen hirveän raskaasti varsinkin kun lueskelee laihdutusleikattujen fb-ryhmistä samoihin aikoihin leikattujen ihmisten tuloksia. Joo, ei pitäisi verrata itseään muihin, koska meillä jokaisella on aina erilaiset lähtökohdat jne. Mutta silti sitä tuntee olonsa jotenkin epäonnistuneeksi, kun muut porskuttaa painonsa kanssa uusiin lukemiin ja itse junnaa paikallaan.

Mies on ollut ihan ♥superihana♥ ja vienyt minua eri paikkoihin lenkkeilemään. Mies tietää, että rakastan merta, joten sen sijaan että oltaisiin lähdetty tuosta talon vierestä moneen kertaan tallatuille lenkkipoluille, vie hän minut jonnekin kauniisiin maisemiin, jossa viihdyn paremmin. Esim. kävimme yhtenä viikonloppuna Lauttasaari-Kuusisaari-Lehtisaari lenkin jossa pääsi merenrannan vieressä menevää lenkkipolkua pitkin kulkemaan ja maisemat oli mitä ihanimmat! Nyt viikonloppuna kävimme tutkailemassa Espoon luonnonsuojelualueen maisemia ja mm. luomulehmiä. Kovasti mies yrittää miettiä minnekkäs sitä seuraavaksi minut veisi ♥ Pitää vain varovasti edelleen mennä, sillä helposti saa paikat kipeäksi, kun se paino ei ole niin paljoa vielä tippunut.

 

Huomenna onkin sitten jo viimeinen päivä sairaslomaa ja torstaina sitä olisi ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen. Kovasti jo odotan pääseväni töihin! Harmi vain että tuokin työrupeama päättyy aika pian kun töihin pääsen, sillä projekti johon minut on palkattu päättyy toukokuun loppuun. Työtilanne Suomessa ei ole tällä hetkellä mikään ihanteellisin, työttömiä on todella paljon ja työpaikkoja todella vähän! ....Mutta piristykseksi sekä sairasloman päättymisen ja uuden minimahan kunniaksi kävin eilen kampaajalla pistämässä pään uusiksi. Ihana uusi tukka on juuresta tumma ja latvasta vaalea, raitoja siinä välillä. Torstaina työpaikan ovesta astuu siis kokonaan uusi Susanna!