keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kirurgin seurantakäynti

Käväisin tänään pikaisen reissun Peijaksessa, mm. tapaamassa minut leikanneen kirurgin. Ennen kirurgille menoa törmäsin samana päivänä leikattuun huonekaveriin, joka kertoi laihtuneensa 9kg leikkauksen jälkeen. Kun itse kipusin kirurgin vastaanotolla puntariin, tulos oli 7,2kg. Loppupeleissä siis todella hyvin, kun ottaa huomioon sen kolme viikkoa kestäneen jumin! Kirurgi arvioi, että pelkästään leikkauksen ansiosta päästäisiin alle BMI 35, eli n, 95 kilon hujakoille. Kovasti tarvitsee itse vielä tehdä töitä, jotta joskus pääsisi normaalipainoiseksi. Eli liikuntaa olisi lisättävä ja tulevaisuudessa oltava tarkkana, ettei kalorimäärät pääse nousemaan. Valittelin sitä, että liikkuisin mielelläni enemmänkin, mutta jalka tulee siitä hommasta kipeäksi (ja uikkarikunnossa en vielä todellakaan ole). Lääkäri siinä kyseli lyhyesti miten kipu jalassa ilmenee, millaista se on ja lopputulemana oli se, että kirurgi laittoi lähetettä fysioterapeutille epäilyksenä plantaarifaskiitti.
Vielä ennen siirtymistä sairaanhoitajan huoneeseen, kysäisin lääkäriltä tuosta täyden tunteesta, jota en ole enää leikkauksen jälkeen tuntenut. Lääkäri hieman ihmetteli tuota tunnettani, kun yleensä leikatut eivät kuulemma tunne sitä nälkää, mutta tulevat kyllä täyteen. Selvensin kyllä, että se nälkä ei ole todellakaan samanlaista mitä ennen, se tulee kun on ollut pidempään syömättä ja se nälkä menee ohi hyvinkin pienillä annoksilla. Lääkäri sitten epäili ongelmani olevan enemmän korvien välissä, että tuo täyden tunne on aina ollut sellainen kemiallinen(?) reaktio aivoissa ja sitä samaa hyvän olon tunnetta voisin nyt hakea vaikka liikunnalla.

Kirurgilta sain vielä sitten tuon lihavuusleikattujen kortin, eli mitä vilauttamalla voi saada pienempiä annoksia (pienempään hintaan) ravintoloissa. Kortissa sattui olemaan väärä leikkauspäivämäärä, mutta pari päivää sinne tänne :)
 
 
Kirurgilta siirryin sitten sairaanhoitajan juttusille, jossa juttutuokio jäi todella lyhyeksi. Sairaanhoitaja ojensi uunituoreen nipun papereita: "Lihavuuskirurgia - potilaan opas". Mielenkiinnolla alan kohta lukemaan tuota. Opus pitää sisällään tietoa mm. leikkaukseen valmistautumisesta, leikkaustyypeistä, elämästä leikkauksen jälkeen yms. Erittäin hyödyllinen opas, joka varmasti tulee jaettavaksi tulevaisuudessa jo ennen leikkaukseen menoa. Sairaanhoitajan vastaanotolla ei tuota sen tarkemmin läpi käyty, vaan loppu tapaaminen kului siinä, kun SH yritti saada fysioterapeuttia kiinni ja lopulta ohjasi minut odottamaan aulaan, sillä fysioterapeutti voisi ottaa minut heti vastaan.
 
 
Fysioterapeutilta sain hyviä jumppaohjeita miten saan hoidettu oireilevaa jalkaa, jotta pystyn liikumaan enemmän pienemmillä kivuilla. Lisäksi sain omaksi AirHeel -jalkatuen sekä kinesioteippiä. Youtubesta löytyy opetusvideoita, kuinka tuon plantaarifaskiitin hoitoon käytetään kinesioteippiä, eli ei muuta kuin teippailemaan ja reippailemaan!
 
Työt edellisessä paikassa loppuivatkin jo viime viikon tiistaina, eli keskiviikkona oli ensimmäinen työttömyyspäiväni. Eipä tätä työttömyyttä kauaa sitten kestänytkään, kun perjantaina edellisestä työpaikasta soitettiin, josko pääsisin kesäksi tuuramaan. Eli työt alkaisi jo ensi maanantaina! Näinpä siis viettelen tällä hetkellä viimeisiä lomapäiviäni, ennen kuin aloitan kesän viettoni toimiston seinien sisäpuolella. Onneksi ennätin pienen irtioton kotioloista ottamaan viikonloppuna, kun likkaporukalla lähdimme mökkeilemään. Tuolla reissulla pääsi nauttimaan grilliruoasta, lauta- ja korttipeleistä, saunomisesta, merimaisemista, pitkistä lenkeistä ja auringosta, niin että iho jopa hieman paloi. Mutta ei anneta pienen palasimen haitata, sillä tuon reissun jälkeen olo on ollut rentoutunut ja iloinen. Kovasti kaipasin jotain rentouttavaa lomareissua ja tuo mökkiviikonloppu oli juuri sitä!
 
 
 
PS. olen päivitellyt painoa satunnaisesti myös tuonne "painon seuranta" välilehdelle, joten sitä kannattaa käydä tutkailemassa, mikäli haluaa tarkempia tilastoja nähdä edistymisestä.
Plantaarifaskiittituki AirHeel
Plantaarifaskiittituki AirHeel



13 kommenttia:

  1. Heippa Susanna! Olen pitkään ollut pois blogista, luin aktiivisesti, kun viime syksynä eneilin itse. Aivan mahtavaa lukea sun taipaleesta. Paino ottaa takuulla kurssia alaspäin ja hei, ei tuo yli 7kg kovin huonosti ole sekään.

    Mulla lähti enellä yli 20kg ja kuten arvata sopii, puolet on tullut takaisin. vttaa. Sain soiton lääkäriltä haastattelua varten, josko lähden lihavuusleikkaukseen, en ollut vielä valmis, mutta sovittiin uusi soitto puolen vuoden päähän. En tiedä, arvon edelleen, että mitä pitäisi tehdä. Harmittaa niin sikana tämän pudottamisen vaikeus tai enemminkin oma voimattomuus tehdä oikeita valintoja... joka ilta tulee vedettyä jotain herkkua. Aamusta iltaan valinnat on hyviä, salaattia ja hedelmiä, sit kun tulee ilta ja tv -sarjat alkaa, tilanne eskaloituu täysin...

    Muuten, kärsiikö ottaa mitään viiniä/kuohuvaa leikkauksen jälkeen?

    Voi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän siis sain useamman kerran kyllä painoa hienosti tiputettua, mutta aina ne tuli takaisin, extrakilojen kanssa. Mukavaa on ajatella, ettei enää (ikinä?) tarvitse näännyttää itseään ene-kuureilla tai muilla dieteillä!
      Itse liputan kyllä leikkauksen puolesta! Ihan vain koska pystyt elämään lähes samanlaista elämää, kuin ennen leikkausta. Ainoana erona että ruokamäärät ovat pienempiä ja ehkä hieman useammin pitää muistaa syödä. Herkkujakin saa syödä leikkauksen jälkeen, mutta maha kyllä sanoo sitten kun on liikaa syönyt! Ja maha kyllä muistaa myös muistuttaa jos liian pitkäksi ruokavälit venyy, mutta se nälkä ei ole yhtä huutavaa kuin ennen.
      Huonona puolena leikkauksesta huomaat että tarvitset uusia koko vaatekaapin sisällön! Eilen jälleen kävin vaatekaapin t-paitoja läpi ja totesin että alkavat nekin jo olemaan aika telttoja! Mutta vielä ei ilkeä koko vaatekaappia vaihtaa, vaan mennään vanhoilla vaatteilla ja uusitaan silloin tällöin paita tai housut. Ja toisena huonona puolena on ehkä noiden vitamiinipillerien napsiminen. Kun ei ole itsellä ollut säännöllistä lääkitystä ikinä oikeastaan ollut, niin pillereiden ottaminen meinaa unohtua. Ehkä tämäkin tässä jossain vaiheessa rutinoituu että kävelee vaikka unissaan jo pilleripurkille. Siinäpä ne huonot puolet näin melkein 7 viikon kokemuksella :D

      Alkoholia maistoin viime viikonlopun mökkireissulla ja sain kyllä jo pienen hiprakan päälle puolikkaalla lasillisella kuohuvaa ja yhdellä 0,33l siiderillä. Mutta, en ole alkoholia ennen leikkaustakaan kovin usein juonut, joten tiedä sitten johtuiko pieni hiprakka vain huonosta viinapäästä vai minimahaisuudesta. Mitä olen lukenut, niin humalaan juo itsensä helpommin leikkauksen jälkeen kyllä..

      Poista
  2. Kiva lukea taas kuulumisiasi. Ihan hienoon tahtiin etenee taival. Tsekkasin painoseurantaasi ja totean: Rispektii!!! Tosta uimapukukunnosta: itse olen ylittänyt ne ajatukset ja olenkin koko komeudessani ahkera uimahallissa kävijä ja vesijuoksija.
    Itselläni alkaa puntti tutista; leikkaus ensi viikolla.
    Jännitin kovasti, onko paino tippunut tarpeeksi kun jumitteli tosiaan enellä ja leikkaus aikaistui viikolla... Tänään kävin Peijaksessa ja hyvältä näyttää. Se on menoa nyt :)
    Hoppuilija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun minulla olisikin niin paljon itseluottamusta, että voisin ylpeänä kulkea uikkareissa välittämättä muista. Tuo pään sisäinen ongelma koostani ei tule helposti poistumaan kyllä, vaikka kuinka paino tippuisi. Ehkä vielä jonakin päivänä ne uikkarit pukee päällensä ja on tyytyväinen itseensä. Mutta en usko että vielä hetkeen tulee tuota päivää..

      Itselläkin sairaanhoitaja pelotteli, että jos ei pysty laihtumaan tarpeeksi leikkausaamuun mennessä, saattavat lopulta jopa perua leikkauksen. Mutta kun aamulla sairaalaan kirjauduin, meinasivat he unohtaa minut punnita ylipäätänsä. Itse siis jouduin muistuttamaan, että mitenkäs sen punnituksen kanssa :D

      Se siis todellakin on ihan juuri menoa sinulla! Itsellä kirurgina toimi Anne Juuti ja mikäli hänen veitsen alle päädyt voit kyllä olla huoleti. Todella mukava nainen ja osaa hommansa! Kovasti tsemppejä täältä lähetän sinne, ekat pari viikkoa ovat ne ikävimmät, mutta kyllä se siitä helpottaa!! Tulehan toki kertomaan kuulumisia, kunhan olet kotiutunut!

      ISOT TSEMPIT!!

      Poista
  3. Onnea Susanna hienosta matkasta ja painontippumisesta! Ja onnea "anonyymi", täällä toinen puntit tutisten odottaa leikkaukseen pääsyä. Se on joskus elokuun puolivälissä, yksityispuolella, kun pakissa on muutakin (mm. sappi) poistettavaa/korjattavaa. Sappikivut eivät anna armoa, jotta jaksaisin odottaa vuoden tms leikkaukseen pääsyä. Ja montaa isoa leikkausta ei rapakuntoni + painoni kestä. Mutta hyvillä mielin päivä kerrallaan. Mukava lukea näitä päivityksiä ja myös toisten, jotka ennen minua pääsevät leikkuriin. Eli antakaa näppiksen laulaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielenkiinnosta kysäisen: paljonko mahtaa yksityisellä tuo leikkaus tulla maksamaan?

      Noita sappikohtauksia itsellä on ollut menneinä vuosina (koputan puuta että ei nyt vähään aikaan ole oireillut) joten se myös itseä pelottaa, että alkaako oireita ilmetä tämän leikkauksen myötä. Mitä olen FB-ryhmästä mm. lukenut, niin aika monella tuntuu sappivaivaa olevan :(

      Kovasti onnea myös sinulle tulevaan leikkaukseen ja elämään pikkumasuisena :)

      Poista
  4. Lihavuusleikkauksen pakettihinnat Terveystalossa:
    Gastric bypass -leikkaus 9344 €
    Sleeve -leikkaus 9344 €

    Ja sittenhän tulee tuo "sappilisä"...eli hattu kourassa pankkiin.
    Mutta totesin, että terveyden takia parempi mennä minun tapauksessani yksityiselle, kun olen tällainen moniongelmainen.
    Sappi ei tykkää raskaista, rasvaisista runsaista aterioista, ei liioin eneilystä. Eli molempi huono ja kun on kohtauksia, sappi on leikattava samalla kertaa.

    Jänskättää kyllä...

    VastaaPoista
  5. Hoppuilija täällä
    Terveiset leikkauspöydältä. Kaikki meni kuin rasvattu.  Eli puolitoista viikkoa nyt leikkauksesta. En ehtinyt sitten paljon jännittämään kun aikaistui leikkaus ja leikkauspäivänäkään ei tarvinnut odotella vuoroa kun olin päivän eka. Hoito erinomaista ja kirurgi sama kuin sinulla. 
    Toipuminen on  ollut nopeaa mutta huomaan olevani hyvin malttamaton ja kuvittelen välillä jaksavani jo vaikka mitä ja sitten olen jossain Stockan laukkuosastolla ja yhtäkkiä huomaan olevani ihan voimat veks ja kylmänhikeä tihkuvana :)
    Ravinnon kanssa tämä alku on mutkikkaampaa kuin osasin kuvitella. Minä kyllä totisesti tiedän että minulla on vatsa leikattu. Hyvin ilmoittaa heti jos tulee liikaa. Sen kanssa nyt siis opetellaan elämään. Koen että ruoan kanssa varmasti helpottaa kun pääsee normaalimpaan ruokavalioon parin viikon päästä. Tämä alkuajan valikoima tökkii... Paino nousi alkuun pari kiloa leikkauspäivän jälkeisestä mikä lienee turvotuksia ym.  Nyt paino on 2, 5 kg vähemmän kuin leikkausta ennen.

    Summa summarum : nyt tässä sitten ollaan. Pari vuotta minulla meni prosessissa. Ja oikeastaan nythän tämä vasta alkaa matka kohti terveempää loppuelämää joten onnea valitsemallamme tiellä <3
    Kerrohan taas pian kuulumisiasi, pysytään kanavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla kuulumisiasi. Onnea vaan tuoreelle minimasuiselle!
      Alkuviikkojen rajoitettu ruokavalio totisesti oli itselläkin sellainen päänvaiva, mutta kun neljän viikon jälkeen avautui kaikki ruokavaihtoehdot kiellettyjen listalta, niin johan alkoi elämä voittaa. Eli yritä nyt vaan jaksaa, kohta sekin osa helpottaa!

      Tänään tulee kuluneeksi leikkauksestani tasan 2kk ja näin jälkikäteen ihmeteltynä täytyy todeta, kuinka helposti ja vaivattomasti loppupeleissä kaikki on mennyt. Painoa on tippunut tasan 8kg ja olo on nyt kuin mitään operaatiota ei olisi ikinä tehtykään...

      Poista
    2. Mä sain tänään postia Peijaksesta... Elokuussa on eka käynti ja syyskuun lopulla olisi leikkaus. Aion kyllä sanoa et saa tarjota aiempaakin aikaa.
      Olen enneillyt täs nyt kuukauden päivät ja -10kg lähtenyt... Ihan on kiva fiilis, lämpimät keitot ei enää uppoa mut onneksi on salaattia ja saa juoda suklaata ��
      Nautitaan naiset kesästä ��

      Kati

      Poista
    3. Ainahan sitä joo kannattaa ilmottaa, että aikaisempikin aika käy. Itsehän siis menin alkuperäisestä suunnitelmasta viikkoa aikaisempaa, kun otin peruuntuneen ajan :D Mutta kesä menee joka taupauksessa hujauksessa, ei kauaakaan kun leikkauspäivä jo koittaa.

      Hienosti eneily sujunut ilmeisemmin sinulla! Keep up the good work! :)

      Ja todellakin nautitaan, huomiseksi luvattu 28 astetta ☼

      Poista
  6. Hoppuilijan jatkot:

    Kerronpa tässä omat kuulumiset. Jouduin sairaalaan pari viikkoa leikkauksesta kun pehmeä ruokavalio ei mennytkään läpi. Sairaalassa olin viisi päivää ravinnotta tiputuksessa. Vatsa kuvattiin (CT) ja havaittiin että yksi leikkaussauma oli turvoksissa ja aiheutti sen että ruoka jäi jumiin. Minulle kerrottiin että vaikuttaisi ihan normaalilta leikkauksen jälkeiseltä turvotukselta, saumat olivat hyvät ja ehjät. Seuraukset olivat kurjat, oksentelin ja sappinesteet tulivat kurkkuun asti kun eivät nekään päässeet läpi.
    Pelästyin toden teolla ja sairaalasta pääsyn jälkeen pelkäsin pitkään aina kun laitoin jotain suuhun. Siinä kohtaa tuli pieniä katumuksen tuntemuksia siitä että ylipäätään olin hommaan ruvennut. Alkuun kaikki oli mennyt niin hyvin että takapakki oli suuri shokki! Näistä kamalista hetkistä on nyt selvitty ja tällä hetkellä kaikki menee oikein hyvin. Pystyn syömään kaikkea eikä ruokailu enää jännitä. Katumuksen tuntemukset ovat historiaa,. Paino tippuu ihan kivasti. Jojoilun ajoilta löytyy koko ajan vaateyllätyksiä joihin en ole pariin, joskus viiteenkin vuoteen mahtunut, Minulla oli myös pieni jumitusvaihe kuten sinullakin mutta nyt taas alaspäin mennään mukavaan tahtiin. Toivonkin maltillista pudotustahtia. Sairasloma meni ja töihin olen palannut. Painon putoaminen on saanut jonkin verran huomiota. Arkirytmiin opettelukin on mennyt ihan mukavasti. Liikuntaharrastusten pariin olen palannut jo ihan normaalisti 2-3 kertaa viikossa.

    Näin me vaan pusketaan prosessissa eteenpäin :)

    Pysyttelen kanavalla
    tsemppiterveisin Hoppuilija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala mitä olet joutunut kokemaan. Onneksi kaikki oli ohi menevää, eikä tarvinnut esim. uudelleen leikata.
      Mukava kuulla että arki on alkanut rullaamaan hyvin ja paino on menossa oikeaan suuntaan. Hurjasti tsemppiä uuteen pikkumasuelämään!

      Poista