Minun matkani

Joku tosiaan oli löytänyt tiensä blogiini hakusanalla "kuinka pian laihdutusleikkaukseen". Tätä tietoa muistan itsekin etsineeni vuosi sitten kun tästä leikkauksesta etsin tietoa. Yritin etsiä esimerkkitapausta Espoon/HUSsin alueen leikkauksesta, mutten saanut siihen selkeää vastausta. Johtuen ehkä siitä, että jokaisella se polku leikkaukseen on omanlaisensa... Käytyäni tulotarkastuspäivällä Peijaksessa jokin aika sitten kuulin hyvin erilaisia tarinoita, kuinka he olivat päätyneet tähän pisteeseen. Yksi oli tullut lähes samanlaista polkua kuin minä, eli työterveyslääkärin lähetteellä ja ene-ryhmän kautta, hieman nopeammalla tahdilla kuin minä. Yksi oli tullut lähes suorin vartaloin leikkausjonoon, ilman painonhallintaryhmää, ihan vain tyyliin kuukauden takaisen lääkärikäynnin jälkeen. Jokaisella oli hieman erilainen tarina, tahti riippuu varmasti hyvin pitkälti siitä, oletko perusterve eli sinulla on aikaa käydä painonhallintaryhmä läpi, vai onko jokin diabetes tai verenpainetilanne niin akuutti, että leikkaukseen meno "suoriltakäsin" olisi parempi vaihtoehto.

Itse olen lähes 30-vuotias, sairaanloista lihavuutta lukuunottamatta perusterve ihminen, mitään sairauksia ei ole... Vain vahva sukurasitus monen erilaisen sairauden osalta, joita tämä leikkaus voisi auttaa ennaltaehkäisemään. Tässä siis oma polkuni:

Toukokuu 2014
- soitto varatakseni aikaa omalle lääkärille (Espoon Samariaan)

Kesäkuu 2014
- 4.kesäkuuta ensimmäinen lääkärikäynti
- aloitin lääkärin määräyksestä laihdutuslääkkeet (Orlistat Sandoz 60mg)
- labrat, sokerirasitus ja viikon verenpainemittaukset
- 12.kesäkuuta aloitin "elämäntapaohjauksen" terveydenhoitajan kanssa Espoon Samariassa, tapaamiset muutaman kerran kuukaudessa

Heinäkuu 2014
- elämäntapaohjauksen terveydenhoitaja varasi ajan sisätauteihin erikoistuneelle lääkärille
- 23.heinäkuuta sisätautilääkärin vastaanotolla > lähete Jorvin obesiteettiklinikalle

Elokuu 2014
- Jorvista tuli postia > painonhallintaryhmä alkaa syyskuussa

Syyskuu 2014
- Jorvin painonhallintaryhmä ja ene-dietti alkoi

Lokakuu 2014
- Obesiteettilääkärillä käynti Jorvissa > ottaa yhteyttä tammikuussa ja kysyy vielä haluani lähteä lihavuuslaikkaukseen

Joulukuu 2014
- Obesiteettilääkäriltä tuli kirje jossa pyydettiin käymään labroissa ennen lääkärin soittoaikaa, mm. helikobakteerinäyte joka korvasi gastroskopian

Tammikuu 2015
- 22.tammikuuta Jorvin obesiteettilääkäri soitti > labrat ok > lähete Peijakseen

Helmikuu 2015
- Postia Peijaksesta
    - labra+röntgenlähete ennen tulotarkastuspäivää (5.3-15)
    - leikkausta edeltävä käynti 14.4
    - arvioitu leikkauspäivä 27.4.2015

Maaliskuu 2015
- 5.maaliskuuta tulotarkastuspäivä Peijaksessa
    - leikkauspäivä lyöty lukkoon: 20.4.2015
    - ene-dietti alkoi päivälleen 6 viikkoa ennen leikkausta

Huhtikuu 2015
- leikkausta edeltävä päivä 14.huhtikuuta
- leikkauspäivä 20.huhtikuuta

Kaikenkaikkiaan aika on mennyt todella nopeasti siitä ensimmäisestä lääkärikäynnistä viime kesäkuussa. Ainoa viivytys oikeastaan oli tuo kesä, jolloin ravasin "elämäntapaohjauksessa" koska kaikki paikat olivat kesälomilla ja ensimmäiset painonhallintaryhmät alkaisivat vasta syksyllä. Muutoin on menty täyttä höyryä asia kerrallaan eteenpäin asiassa. Reilu 45 viikkoa siitä, kun ensimmäisen kerran lääkärille avauduin toiveestani päästä leikkaukseen, olen vihdoin leikkauspöydällä.

Leikkauspäivä lyöty lukkoon

Tänään tuli vietettyä "muutama" tunti Peijaksessa, tulotarkastuspäivän tapaamisissa. Päivä alkoi klo 8 ryhmätapaamisella, jossa kirurgi kertoi pääpiirteittäin eri leikkausmuodoista, ravitsemusterapeutti kertoi leikkauksenjälkeisestä ruokavaliosta pähkinänkuoressa, psykologi esittäytyi ja sairaanhoitajakin kävi kääntymässä. Tämän jälkeen alkoivat yksilötapaamiset.

Itse suuntasin ensimmäisenä ravitsemusterapeutin juttusille. Ravitsemusterapeutin kanssa sovittiin, että aloitan "pusseilun" taasen maanantaina. Eli nyt on viimeiset päivät aikaa nauttia hyvästä ruoasta, sen jälkeen alkaa tiukka ene-dietti, sitten olaankin jo leikkauspöydällä ja pienimahaisen ruokavalio voi alkaa.

Siitä sitten ravitsemusterapeutilta menin kahvion kautta kirurgin tapaamista odottamaan. Kirurgin kanssa juteltiin leikkauspäivästä ja hän kyseli että onko se ehdotettu 27.4 ok... Tokaisin, että sillä mennään mitä annetaan, että kerkee sentään vielä muutamaksi viikoksi töihin takasikkin ennen sopparin loppumista, niihin viimehetken kiireisiin. Sitten kirurgi katseli koneelta, että olikin tullut yksi peruutusaika, että mitenkäs sopisi aikaistaa leikkausta viikolla. Minä toki sitten otin tuon tarjotun ajan, eli leikkaus on nyt sitten lyöty lukkoon ja leikkauspäivä on maanantaina 20.4!
6½ viikkoa enää aikaa, saako jo alkaa laskemaan päiviä?
Ennen kirurgille pääsyä olin siinä toivossa, että pääsisin sleeve-leikkaukseen. Kirurgin kanssa juteltua päädyttiin nyt sitten kuitenkin ihan siihen ohitusleikkaukseen. Ohitusleikkaus ihan vain sen takia, että BMI on niin korkea, että hyötyisin enemmän siitä ohituksesta. Eli näillä nyt mennään..

Intopiukeena kirurgin luota siirryin seuraavaan huoneeseen sairaanhoitajan vastaanotolle, jossa nyt ei sen kummempaa ollut, kuin käytiin esitietolomake läpi ja sain sairaslomatodistuksen tuosta päivästä töihin viemisiksi.

Siitä sitten alkoi parin tunnin odotus päivän viimeiseen tapaamiseen. Anestesialääkärin vastaanotto piti alkaa klo 12, mutta nukkumatti oli hieman myöhässä aikataulusta ja 12.30 pääsi ensimmäinen ihminen vasta sisään. Itse pääsin herraa tapaamaan vasta klo 13.30! Onneksi odottaessa oli näitä muita leikkaukseen menijöitä seurana ja heidän kanssaan tulikin vaihdettua ajatuksia tästä koko hommasta. Anestesialääkärin luona käytiin läpi röntgenkuvat ja labrat, missä alkuviikosta kävin, sekä olematon nukutushistoriani. Siinäpä se päivä sitten olikin.

Seuraava käynti Peijaksessa on leikkausta edeltävä päivä 14.4, vajaa viikko ennen leikkausta. Sillon on mm. ravitsemusterapeutin opeutslounasta ja fysioterapeutin tapaaminen.

4.6.2014 istuin ensimmäistä kertaa lääkärin vastaanotolla puhumassa lihavuusleikkauksesta ja nyt vihdoin on leikkauspäivä lyöty lukkoon. Reilu 10kk ensimmäisestä vastaanottoajasta voi siis jo olla leikkauspöydällä. Toki joidenkin polku on ollut hieman suorempi ja nopeampi, mutta tämä on sen oman polkuni pituus. Voisinkin tehdä jossakin välissä erillisen postauksen tuosta, kuinka nopeasti laihdutusleikkaukseen voi päästä, perustuen siis omaan kokemukseeni miten homma hoituu Espoossa. Ihan vain koska tähänkin blogiin näytti löytäneen joku lukija tiensä hakusanalla "kuinka pian laihdutusleikkaukseen" ja tuota tietoa muistan itsekin vuosi sitten etsineeni :)

THE päivä

"Teille on suunnitteilla lihavuusleikkaus HYKS Peijaksen sairaalassa...Teille on varattu vastaanottoaika Peijaksen sairaalaan... "

Näillä lauseilla alkoi kirjeet, jotka toi tullessaan informaatioähkyn. Niin paljon tietoa, että piti oikein pariin kertaan kirjeet lukea ennen kuin sen sisällön todella tajusi.

to 5.3 menen Peijakseen kirurgian poliklinikalle jossa on tulotarkastuspäivä. Päivä pitää sisällään yleisinfon, kirurgin vastaanoton, ravitsemusterapeutin tapaamisen sekä sairaanhoitajan ja anestesialääkärin vastaanoton. Koko päivä menee siis Peijaksessa. Ilmeisemmin tämä on yhteistilaisuus lihavuusleikkaukseen menijöille, sillä päivä alkaa yhteisinfo-tilaisuudesta.
Ennen tätä päivää pitäisi käydä TAAS vaihteeksi labrassa sekä röntgenissä keuhkokuvauksissa.

ti 14.4 on vuorossa Peijaksessa leikkausta edeltävä käynti. Silloin ohjelmassa on fysioterapeutin ryhmäohjaus, ravitsemusterapeutin opetuslounas sekä vuodeosasto K4:n sairaanhoitajan tapaaminen. Lisäksi tarvittaessa pääsee tapaamaan kirurgin ja anestesialääkärin.

Alustavasti suunniteltu leikkausajankohta olisi siis hieman ennen vappua: 27.4.2015.

 

 

Reilu 2kk ja olen siis mahdollisesti leikkauspöydällä!! Hui! Olin henkisesti valmentautunut siihen, että leikkaus olisi toukokuun lopussa tai jopa kesäkuun puolella... Olin ennättänyt ennen kirjeen saapumista allekirjoittamaan työsopimuksen toukokuun loppuun asti. Nyt olen kahden vaiheilla, pitäisikö minun tuolloin tulotarkastuspäivänä ottaa asia puheeksi, että olisiko leikkaus mahdollista siirtää toukokuun puolelle ilman suurempaa häslinkiä. Toki leikkaus on elämässäni tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista, mutta tuntuu tyhmältä joutua lopettamaan sovitut työt aikaisemmin, varsinkin kun niitä töitä on nykyisin niin vaikea löytää ja jokainen euro mitä töistä ennättää saamaan on hyvin tärkeitä. Toisaalta, haluan niin kovasti jo aloittaa uuden elämän pienemmän mahan kanssa, että en malttaisi odottaa! Olenko siis tyhmä, kun edes ajattelen tärkeysjärjestyksessä työtä ennen leikkausta?

Toisaalta, kuten kirjeessä luki, on tuo päivä vasta alustava. Eli kaikki voi vielä muuttua ja leikkaus ollakin siellä toukokuun puolella. Ehkä tuon tulotarkastuspäivän jälkeen olen hieman viisaampi...



Suuria muutoksia

Ihan hirvittävän paljon on tapahtunut asioita viimeisen kuukauden aikana.. Niin paljon, että ei meinaa oikein enää perässä pysyä ja pää on asioista ihan pyörällä. Viimeisen kuukauden aikana olen vaihtanut työpaikkaa, saanut kuulla isäni sairastuneen syöpään, olemme aviomieheni kanssa laittaneet asuntolainahakemuksia haaveenamme päästä muuttamaan meille tarjottuun asumisoikeusasuntoon ja vieläpä postissa saapui alustava leikkauspäivä.

Työpaikan vaihdos on ollut tiedossa jo siitä päivästä lähtien, kun tuon entisen työni aloitin. Se työ oli vuoden määräaikainen ilman mahdollisuutta jatkoon. Entinen työni oli parasta työtä mitä minulla on koskaan ollut, olin hyvä siinä ja sain hyvää palautetta työstäni myös pomolta. Nautin suuresti työstäni, 2 tunnin päivittäisistä työmatkoista huolimatta, ja siksi olikin niin haikea jättää tuolle työlle hyvästit reilu viikko sitten. Uusi työ on ihan mukavaa, sen mitä siitä nyt olen viikossa oppinut. Mutta toukokuun lopussa tuokin lyhyt määräaikaisuus loppuu ja on taas jännän äärellä, mistä seuraavan työn löytää... Vakituista työtä on tällä hetkellä lähes mahdoton löytää! Ei noilla määräaikaisilla töillä paljoa talolainoja oteta tai tulevaisuutta suunnitella. Siksipä hieman pistää jännittämään, mitä pankit sanoo, kun yritetään miehen kanssa saada lainaa asumisoikeusasuntoon.

Mies onneksi on vakiduunissa, joten pienen aso-lainan saaminen tuskin tulee olemaan loppupeleissä ongelma. Olemme siis jo muutamia kuukausia etsineet asumisoikeusasuntoa. Nyt vihdoin perjantaina postissa tuli tarjous asunnosta, joka oli meidän haavelistalla numero kakkosena! Ihana kaksikerroksinen rivitaloasunto Espoosta, ympärillä vain omakotitaloja, rivitaloja sekä puistoalueita, eikä vastikekaan ole paha! Liian hyvä ollakseen totta? Sitä se saattaa olla.. Ollaan nimittäin asuntoon sijalla 6 -.- Sormet ja varpaat ristiin, että saadaan nyt sitten lainalupaus pankista, voidaan ottaa asunto vastaan, eikä meidän edellä olevat 5 tahdokaan tuota meidän asuntoa!! Vajaa kahden viikon päästä selviää, pitääkö sitä alkaa metsästämään muuttolaatikoita! Jaiks!

Sitten tuo isäasia.. Isäni sairastui ensimmäisen kerran syöpään v. 2010. Silloin hänellä havaittiin hyvin varhaisessa vaiheessa suolistosyöpä, joka leikattiin pian diagnoosin jälkeen. Leikkauksen jälkeen isä sai sytostaattihoitoja pienen hetken ja pian voitiinkin todeta, että syöpä oli poissa. Nyt reilu 4½v myöhemmin isällä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Tilanne ei tällä kertaa ole yhtä hyvä kuin viimeksi... Syöpäkasvain on ennättänyt jo niin suureksi, että se on tällä hetkellä mahdoton leikata. Keskiviikkona isällä aloitetaan sytostaattihoidot ja mahdollisesti myöhemmin myös sädehoidot, toiveena saada kasvain pienenemään, että se voitaisiin (ehkä) jossain vaiheessa leikata. Isä tuntuu ottavan tämän kaiken turhankin hyvin, ainakin mitä päällepäin näyttää. Isä on vanhankansan miehiä, joiden mukaan miehet ei turhia tunteile.. Hirveän vaikea siis sanoa, mitä isä oikeasti tuntee tästä kaikesta. Äiti sen sijaan on ihan rikki ja hän kyllä näyttää sen. Unettomia öitä on yksi sun toinen viettänyt viimeaikoina ja vielä lisää unettomia öitä varmasti on tulossa.. Pakko on uskoa siihen, että isä on vahvaa tekoa ja taistelutahtoa vielä löytyy. Isän on pakko taistella, sillä meillä on vielä monia hetkiä kokematta. Isän aika ei ole vielä..

Lähete

Ennen joulua kotiin saapui siis kirje, jossa oli lääkärin soittoaika ja käsky käydä verikokeissa ja antamassa Helikobakteeri-näyte. Kävin muutama viikko sitten Jorvissa vierailemassa pariin otteeseen näiden näytteiden tiimoilta ja tänään vihdoin oli sitten vuorossa lääkärin soittoaika.

Miten voikaan aika madella, kun odottaa jotakin? Heti aamusta piti kantaa puhelinta mukana, kuin tärkeintä asiaa maailmassa. Jopa vessaan mennessä piti muistaa puhelin kaappasta mukaan, sillä tietenkin se soisi juuri sillä hetkellä, kun istuisit tarpeillesi!
Vihdoin tuossa hetki sitten soi puhelin ja lääkäri soitti. Lääkäritäti kyseli miten eneily oli sujunut ja vieläkö on näitä painonhallintaryhmän tapaamisia. Kysyi myös tämän hetken painoa, sillä en päässyt maanantain painonhallintaryhmään ja siellä tapahtuvaan punnitukseen. Kerroin rehellisesti jouluna antaneeni itselle vapauden nauttia herkuista, olihan tämä toivonmukaan viimeinen joulu ennen pikkumasua. Ymmärrettävästikin eneilyn jälkeen paino hieman tulee takaisin, joten ei lääkäri tuosta muutamasta kilosta ollut huolissaan. Käski vain olla nyt eneilemättä ja tiputtaa painoa ruokavaliolla. Ennen leikkausta meinaan joutuisin kyllä sitten taas eneilemään!

Labroissa ei ollut mitään erikoista mainittavaa. Ei ollut Helikobakteeria, eikä rauta- yms. arvoissa ollut mitään vikaa. Eli koska labrat olivat kunnossa ja olen nuori perusterve ihminen, ei minun tarvitse mennä gastroskopiaan!! Lääkäri sitten kysyi, haluanko vielä leikkaukseen, ja koska vastasin myöntävästi, sanoi hän pistävän paperit nyt eteenpäin. Eli leikkaukseen ollaan nyt sitten matkalla!!! \o/

Kuulemma kuukauden sisään pitäisi kuulua Peijaksesta (?) aikaa sinne juttusille ja siitä n. 3kk sisään olisi leikkaus. Lääkärin sanojen mukaan, hommat alkavat mennä nyt rytinällä eteenpäin!

JAIKS!



Pitänee tulla paremmalla ajalla purkamaan tuntoja tänne, viime aikoina kun on tapahtunut yhdellä sun toisella elämänalueella muutoksia. Mutta siitä siis myöhempänä..

Vuosi 2015 tehokkaasti käyntiin

Ihan aluksi: Hyvää alkanutta vuotta kaikille, 

tuokoon vuosi 2015 teille onnea ja terveyttä!

 

Mikä oli teidän uudenvuoden lupauksenne? 

Itse "jouduin liittymään" niiden ihmisten joukkoon, jotka vannoivat aloittavansa terveellisemmän elämän ja pudottavansa painoa. Pusseilun loputtua hieman ennen joulua yhdistettynä muutamiin pikkujouluihin, tuplajouluun, uudenvuoden juhliin ja pitkään lomaan jolloin on aikaa rampata jääkaapilla, ovat tuoneet muutaman lisäkilon. Tietoisesti annoin kyllä itseni nauttia joulusta laskematta kaloreita ja murehtimatta tämän suklaapalan seurauksista. Eli sodin periaatteessa kaikkia niitä oppeja vastaan, mitä on painonhallintaryhmässä opittu :D

Mutta... Tänään koitti taas se päivä, kun kaivoin pusseilu-jutut esiin. Ajattelin pusseilun antavan kivan startin painonpudotukseen. Jouluna hankitut kilot saavat toivottavasti kyytiä ja pääsen jatkamaan siitä mihin ennen joululoman alkamista jäin. Varoittelin miestä jo pari viikkoa sitten tulevasta, jotta osaa nämä pari päivää olla ottamatta itseensä, jos töksäyttelen ikävästi, itken, raivoan jne.. Ensimmäiset pari päivää tulee siis olemaan taas varmasti pahimmat, mutta kokemuksesta tietää, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

 

Joulukuun alussa tupsahti postiluukusta kirje HUSsista. Siinä oli lääkärin soittoaika, 22.1. Ennen lääkärin soittoaikaa pitäisi kuulemma käydä labrassa verikokseissa ja antamassa Helikobakteeri-näyte. Nämä nyt ovat siis ilmeisemmin niitä tutkimuksia, jotka korvaavat sen letkunnielemisen (gastroskopia) ja ovat leikkausta edeltäviä tutkimuksia. Obesiteettilääkärillä käydessäni syksyllä lääkäri lupasi tammikuussa soittaa ja kysyä, vieläkö tahdon leikkaukseen. Oletan tuon soittoajan siis olevan sitä varten, että hän tiedustelee leikkaushalukkuuttani ja sitä varten pitää käydä nämä labrat antamassa, jotta hän voi sitten pistää lähetettä eteenpäin.. Näin siis luulen asian olevan, hommahan selviää sitten n. 3 viikon päästä. JAIKS!

 

Yhtenä ehtona tuohon leikkauslähetteen eteenpäin pistämiseksi oli, että saa omatoimisesti myös joulun jälkeen painoa pois. Joten nyt on tuosta (toivottavasti) lähenevästä leikkauksesta ammennettava voimaa jaksaa nämä pari pahinta ensimmäistä päivää.

 

Vuosi 2015 tulee varmasti olemaan itselle se muutoksen vuosi! 

Repsahduksia ja pettymyksiä - AVAUTUMISVAROITUS

Niin.. 10 viikkoa lopulta tuli päätökseen! Johan tätä päivää odotettiinkin siitä päivästä 1. lähtien. Vihdoin tuli se päivä, jolloin sai taas pikkuhiljaa syödä normaalia ruokaa!
Mutta......Fiilikset ei ole niin hyvät näin 10 viikon jälkeen. Nimittäin paino.. Se vaan ei ole tippunut siihen tahtiin kuin olisi toivonut. Olen ennen kaikkea pettynyt itseeni, sillä olen lipsunut useammankin kuin vain kerran ENEilystä -.- Kauhean huonolla omallatunnolla kuuntelin viime viikon painonhallintaryhmän luennolla, kuinka muilla painoa on lähtenyt sen 23kg tai lähelle 20kg. Itse sain rutistettua 10 viikossa 11kg, mikä on sinänsä hyvin, mutta paljon paremminkin olisi voinut mennä!

Laivareissu, mistä viime blogissa puhuin, oli ja meni.. Ja vituralleenhan sekin reissu sitten meni! *tuhat kirosanaa* Tuli syötyä ja nautittua alkoholia, ihan vain koska kaikki oli ilmaista. Taas olin tekevinäni buffetissa niitä järkeviä valintoja ja valitsin lautaselleni niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, kuin kermaperunat yms.. Mutta aika nopeasti tuonkin "peremmän valinnan" kumosi se, kun niitä lautasia illan aikana kantoi pöytään sen kolme kappaletta! Illallisen jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa meidän yksi yhteistyötahoista/sponsoreista lykkäsi lisää drinkkilippuja kouraan ja hups vaan kun huomasin baaritiskillä tilaavani kuoharia ja vetäväni sitä sitten illan aikana niin, että pienessä hiprakassa oltiin.
MIKSI...MIKSI se on niiiin vaikeaa vastustaa kiusausta? Ihan kuin aivot olisivat jääneet kotiin ja sitä aivottomana lappasi ruokaa ja juomaa suuhunsa välittämättä sillä hetkellä seurauksista! Kotona tilanne ei helpottunut yhtään, sillä turhautuneena omasta heikkoudestani tartuin tuliaispussiin ja hups vaan... Taas oli astetta pahempi morkkis -.- Noh, turha sitä enää märehtimään, se mitä tuli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi!

Painosta on tullut hirveän ahdistava asia. Nytkin, kun ollaan totuttauduttu takaisin normaalin ruoan pariin, olen tuskastellut kun paino on alkanut nousemaan. Viimeviikolla sain rutistettua viimeiseen punnitukseen painon 134,8kg, mutta tänä aamuna vaaka näytti 135,2kg ja sekin oli ilman vaatteita. Eli reilusti on painoa tullut reilu viikossa! En halua niitä vähäisiä kiloja takaisin, mitä olen tämän 10 viikon aikana saanut "työllä ja tuskalla" pois! Ahdistaa..

Psykologin luennolla viime viikolla tuli vastaan tällainen lause, joka kuvaa hyvin suhdettani ruokaan ja on omiaan päättämään tämän avautumisen:

"Ruoasta on tullut rakas vihollinen, ainoa ystävä, kiero kumppani, ahdistuksen helpottaja/aiheuttaja ja petollinen lohduttaja."