Leikkausta edeltävä käynti

Päivä Peijaksessa takana ja informaatioähky päällä. Hirvittävän paljon tuli taas imettyä itseensä tietoa ja nyt leikkaus alkaa olla jo todella kosketeltavan lähellä.

 

Päivä alkoi fysioterapeutin ryhmätapaamisella. Mukana tuossa ryhmässä oli kaksi todella mukavaa naista, joihin pääsin tutustumaan jo tulotarkastuspäivässä kuukausi sitten. Fysioterapeutti valotti hieman hengitysharjoituksia yms. mitä sairaalassaolon aikana tulee eteen ja vielä kotonakin ollessa. Itselle tuli uutena tietona se, että CPAP-laitetta käytetään sairaalassaoloaikana. Siis olin kuullut kyllä että laitetta käytettäisiin leikkauksen jälkeen, mutta jotenkin oletin sen koskevan vain niitä joilla sitä käytetään jo ennestään esim. uniapnean hoitoon. Saas näkee miten tuon laitteen kanssa tulee toimeen. Tai pakkohan se kai on.. Pullohengitysharjoituksia pääsee kokeilemaan jo heti sairaalassa ja sitä jatketaan sitten kotona. Paras osuus tuosta fysioterapeutin tapaamisesta oli mielestäni ne jumppaohjeet joita saatiin. Innostuin kovasti kun fysioterapeutti esitteli kuminauhajumpan alkeita ja päätin heti huomenna lähteä metsästämään tuota vastusnauhaa!

 

Tämän jälkeen suuntasimme ravitsemusterapeutin luokse, jossa meitä odotti punnitukset ja opetuslounas. Kuukauden takaisesta tulotarkastupäivästä paino on tippunut reilu viisi kiloa ja ollaan taas takaisin niissä mitoissa, missä oltiin kun painonhallintaryhmässä ene-dietti loppui. Aika hyvin siis ottaen huomioon että tuossa oli pääsiäinen välissä jolloin matkasimme jälleen Viroon ja annoin itselleni luvan herkutella pääsiäislounaalla ja pääsiäisherkuilla sen yhden päivän. Mutta nyt siis jatketaan sunnuntaihin asti eneilyä vielä.

Opetuslounas oli hyvin hämmentävä. Tarkoitus oli ottaa vain sen verran ruokaa, mitä arvioisi uuden ruokamäärän olevan leikkauksen jälkeen. Luulin ottaneeni ruokaa hirmuisen vähän, mutta kuulemma se oli juuri hyvä määrä. Siinä syödessä sai sitten kysyä mitä mieltä askarrutti leikkauksen jälkeisen elämän ruokavaliosta. Itselle tulee varmasti olemaan hankalaa olla juomatta samaan aikaan kun syö ja se juominen pitkin päivää ylipäätänsä. Nähtäväksi jää myös se, mitkä ruoat sopivat uudelle mahalle. Olen meinaan lukenut että toiset eivät leikkauksen jälkeen siedä esim. ruisleipää tai hapokkaita juomia. Energiajuomia lipittävälle ihmiselle tuo hapokkaista juomista luopuminen kuulostaa harmittavalle, mutta pikkumasun eteen siitäkin sitten tarvittaessa kyllä luopuu. Kahvi toivottavasti maistuu vielä leikkauksen jälkeenkin yhtä hyvälle!

 

 

Viimeisenä päivän ohjelmassa oli K4 osastolla käynti, jossa tapasin sairaanhoitajan pikaisesti. Perjantaina kuulemma pitäisi soittaa osastolle ja tiedustella tarkempaa leikkausaikaa. Sairaanhoitajalta sai ohjeistuksen leikkausta edeltävän päivän lääkitykseen sekä lääkkeitä ja kirjallisia ohjeita kotia viemisiksi, kaikki tieto kun ei luonnollisestikaan voi pysyä päässä. 

Klexanea, tuttavallisemmin napapiikkiä, olen tottunut piikittelemään muille oltuani opiskeluaikana töissä vuodeosastolla. Nyt sitten pitäisi pari viikkoa itseä pistellä, sunnuntaista lähtien, ei kiva. Lisäksi sain mukaan vatsansuojalääkkeen ja leikkausta ennen otettavan preOp juoman, joka pitää verensokerin hyvällä tasolla, ettei pääse paastotessa ennen leikkausta sokerit romahtamaan.

Sairaanhoitaja oli aika tiukkana siitä, että paino ei saisi nousta yhtään ennen leikkausta. Paino saa kyllä tippua, mutta vähintään siis pitää pysyä samassa. Leikkauksen peruuttamista voidaan vielä kuulemma harkita, mikäli leikkauspäivän aamuna puntari näyttää yhtään enempää kuin tänään. Eipä tuon tosin pitäisi olla mikään ongelma, sillä loppuviikon eneillessä sitä tuskin kovin paljoa paino ainakaan nousee!

 

Nyt sulattelemaan tätä kaikkea tietoa. Perjantaina sitten aamusta vielä labroissa käymään ja iltapäivällä soittamaan mihin aikaan sitä maanantaina makaa leikkauspöydällä ja monenko aikaan pitää sairaalaan kirjautua. Sairaanhoitaja jo varoitteli että saattaa aikanen aamu tulla eli 6.30 pitäisi olla Peijaksessa. Saattaa yöunet jäädä su-ma välisenä yönä aika vähäiselle, varmasti pikkuhiljaa alkaa hiipimään se todellisuus mieleen, että kohta sitä oikeasti ollaan siellä leikkauspöydällä.