2kk leikkauksesta

Tajusin tuossa juuri, että tänään tulee kuluneeksi 2kk siitä, kun leikkauspöydällä makasin. Aika on alkuviikkojen matelun jälkeen mennyt kuin siivillä. 2kk kohdalla painoa on tippunut vain 8kg. Vain-sana tulee tuohon omasta odotuksestani, että ainakin sen 10kg olisi lähtenyt muutamassa kuussa. Toisaalta, parempi ihon kannalta, että laihtuminen ei tapahdu niin radikaalisti, eli nahka pysyy rauhallisemmalla tahdilla paremmin mukana.

Eilen vietimme juhannusaattoa kaupungissa, kun olimme kutsuneet mm. anopin meille kylään. Meidän keittiö loihti yrttistä uunilohta, fetasalaattia vesimelonilla ja tietenkin uusia perunoita. Siinä kortti- ja lautapelejä pelatessa maistelin sitten muutaman siiderinkin. Ensimmäinen siideri meinasin humahtaa taas päähän! Mutta rauhallisesti kun osasi juoda siiderit, niin ei päässyt humalataso nousemaan liian korkealle. Pienen pöhnän sai siis jo tuolla muutamalla 0,33l siiderillä!
Tänään suuntaamme juhannuksen viettoon maalle, kun vuorossa on juhannuspäivän vietto vanhemmillani. Tiedossa on jälleen hyvää ruokaa ja pelailua ♥

Juhannuksen jälkeen täytyy ottaa taas kalorilaskuri.fi käyttöön ja oikeasti katsoa taas mitä sitä syö, sillä paino on jumittanut taas ihan liikaa. 2 viikon takaisesta paino on tippunut vain puoli kiloa! Ruokavalio siis seurantaan ja liikuntaa lisättävä! Katselinkin eilen Hobbyhallista itselleni sitä haaveilemaani crosstraineria, mutten viitsinyt sitä vielä tilata. Saattaa meinaan olla niin, että me kohta muutetaan, joten olisi yksi iso tavara vähempi muutettavaa. Lisäksi tuon laitteen maksimi käyttöpaino on 120kg ja siihen painoon on arviolta vielä muutama kuukausi aikaa. Saa laitteen sitten sopivasti syksyksi käyttöön, kun ulkona alkaa olla sateisemmat kelit. Tosin, viimeaikoina ulos katsoessa ei tosiaankaan ole tullut mieleen että olisi kesä. Lämpötilat huitelee 10-15 asteen hujakoilla ja enemmän tuntuu olevan sadepäiviä, kun niitä aurinkoisia. Mutta kohta niiden kesähelteiden on jo pakko tulla! Uskotaan niin :)

Säästä huolimatta hyvää juhannusta juuri sinulle, joka blogiini olet eksynyt :)

5 haavetta

Instagramissa eteeni tuli yllä oleva kuva ja rupesin miettimään mitkä olisivat ne viisi asiaa, joita odotan laihtumisen myötä tapahtuvaksi.

Ehdoton ykkönen olisi raskautuminen. Tällä hetkellä ylipaino on tuonut mukanaan Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCOS) ja raskautuminen on ollut tästä johtuen lähes mahdotonta. Monta vuotta olemme miehemme kanssa siis jo toivoneet lasta, mutta ylipaino on ollut esteenä. Pelkkä laihtuminenhan ei ole tae siihen että PCOS paranisi ja saisimme lapsia, joten saattaa olla että joudumme turvautumaan myös jonkin verran lapsettomuushoitoihin. Niihin pääsemiseksi painoindeksi pitää olla alle 30, eli tavoitepaino sen puolesta on n. 80kg.

Toinen asia listalla on liikunnan ilo. Odotan kovasti sitä päivää, kun pystyn nauttimaan liikunnasta sen sijaan että se aiheuttaa minulle vain enemmän kipua. Kärsin tällä hetkellä plantaarifaskiitista, joten joka kerta kun rasitan jalkaani edes shoppailureissulla, on siitä seurauksena kantapäässä pistävä kipu joka askeleella. Tämä kipu on syy siihen, minkä takia en mielelläni ole lähtenyt edes liikkumaan, koska kuka haluaa loppuillan kärsiä kivuista sen pienen liikuntasuorituksen jälkeen.
Tässä vaiheessa painonpudotusta haaveena on ostaa crosstraineri, mutta niissäkin on omat painorajansa, joten pienen hetken vielä pitää pudottaa painoa ennen kuin sellaisen viitsii ostaa. Samaten uusi pyörä olisi ostoslistalla! Odotan kovasti myös, että voisin aloittaa esim. kuntosalin, jonkun ryhmäliikunnan ja uimisen.

Kolmannelle sijalle listassa pääsee rohkeus pukeutua vaatteisiin. Kuulostaa hieman ehkä tyhmältä niille joilla sitä itseluottamusta isosta koosta huolimatta löytyy. Mutta minä haaveilen siitä, että voin esim. vetää uikkarit päälle ja lähteä rannalle, ilman että joka toinen seurue minua mulkoilee halveksuvasti, kuiskuttelevat omassa pienessä piirissään tai jopa sanoo ääneen nämä mielipiteensä.
Samaten haaveilen siitä, että voin mennä normikauppaan ja ostaa niitä oikeasti hyvän näköisiä vaatteita, ilman että täytyy tyytymään niihin muodottomiin tylsiin telttoihin, joita isokokoisille valmistetaan. Onneksi olen löytänyt yoursclothing.com nimisen brittiläisen nettikaupan, josta saa jopa upeaita vaatteita isokokoisimmatkin. Mutta olisihan se mahtavaa saada niin paljon enemmän valinnanvaraa vaatteiden suhteen! Odotan sitä, että voin kantaa vaatteeni ilman että joudun kuulemaan ihmisten ilkeitä kommentteja ulkonäöstäni.

Neljäntenä haaveena on matkustaminen. Liian lihava lentämään-kirjoituksessa kävinkin läpi tätä lihavana olemisen vaikeutta, kun kyseessä on matkustaminen. Odotan sitä päivää, kun mahdun siihen lentokoneen penkkiin ilman että pursuan viereisen puolelle. Odotan sitä päivää, kun minun ei tarvitse olla pyytämässä jatkopalaa turvavyöhön. Odotan sitä päivää, että pääsen kulkemaan junan käytäviä tönäisemättä jokaista reunassa istujaa jollakin ruumiin osallani tai kassillani. Odotan sitä päivää, että mahdun taas huvipuistolaitteisiin ongelmitta. Odotan sitä päivää, että pääsen matkustamaan ilman pelkoa että ylipainoni on siihen millään tavalla rajoitteena.

Viimeisenä asia haaveiden listassa on terveys. Olen ollut onnekas, että en ole sairastunut vielä vakavammin mihinkään ylipainoon yleensä liitettävistä sairauksista. Sukurasitteeni on todella vahva mm. diabetekseen ja verisuonisairauksiin. Vaikka laihtuisinkin normaalipainoiseksi, ei sekään kyllä ole tae siitä ettenkö esim. diabetesta voisi vielä saada. Mutta ainakin lähtökohdat ovat paljon paremmat normaalipainoisena, kuin sairaalloisen lihavana. Toivon siis että laihtumisen myötä riskini sairastua mm. diabetekseen vähenisi huomattavasti ja pääsisin eroon mm. nykyisin vaivaavasta PCOS:stä ja palntaarifaskiitista. Toivon että voisin jonakin päivänä olla terve, normaalipainoinen nainen.

Teille muutamalle lukijalle haluaisin heittää myöskin pallon,
mitkä 5 asiaa olisivat omalla listallanne?

Kirurgin seurantakäynti

Käväisin tänään pikaisen reissun Peijaksessa, mm. tapaamassa minut leikanneen kirurgin. Ennen kirurgille menoa törmäsin samana päivänä leikattuun huonekaveriin, joka kertoi laihtuneensa 9kg leikkauksen jälkeen. Kun itse kipusin kirurgin vastaanotolla puntariin, tulos oli 7,2kg. Loppupeleissä siis todella hyvin, kun ottaa huomioon sen kolme viikkoa kestäneen jumin! Kirurgi arvioi, että pelkästään leikkauksen ansiosta päästäisiin alle BMI 35, eli n, 95 kilon hujakoille. Kovasti tarvitsee itse vielä tehdä töitä, jotta joskus pääsisi normaalipainoiseksi. Eli liikuntaa olisi lisättävä ja tulevaisuudessa oltava tarkkana, ettei kalorimäärät pääse nousemaan. Valittelin sitä, että liikkuisin mielelläni enemmänkin, mutta jalka tulee siitä hommasta kipeäksi (ja uikkarikunnossa en vielä todellakaan ole). Lääkäri siinä kyseli lyhyesti miten kipu jalassa ilmenee, millaista se on ja lopputulemana oli se, että kirurgi laittoi lähetettä fysioterapeutille epäilyksenä plantaarifaskiitti.
Vielä ennen siirtymistä sairaanhoitajan huoneeseen, kysäisin lääkäriltä tuosta täyden tunteesta, jota en ole enää leikkauksen jälkeen tuntenut. Lääkäri hieman ihmetteli tuota tunnettani, kun yleensä leikatut eivät kuulemma tunne sitä nälkää, mutta tulevat kyllä täyteen. Selvensin kyllä, että se nälkä ei ole todellakaan samanlaista mitä ennen, se tulee kun on ollut pidempään syömättä ja se nälkä menee ohi hyvinkin pienillä annoksilla. Lääkäri sitten epäili ongelmani olevan enemmän korvien välissä, että tuo täyden tunne on aina ollut sellainen kemiallinen(?) reaktio aivoissa ja sitä samaa hyvän olon tunnetta voisin nyt hakea vaikka liikunnalla.

Kirurgilta sain vielä sitten tuon lihavuusleikattujen kortin, eli mitä vilauttamalla voi saada pienempiä annoksia (pienempään hintaan) ravintoloissa. Kortissa sattui olemaan väärä leikkauspäivämäärä, mutta pari päivää sinne tänne :)

 

 

Kirurgilta siirryin sitten sairaanhoitajan juttusille, jossa juttutuokio jäi todella lyhyeksi. Sairaanhoitaja ojensi uunituoreen nipun papereita: "Lihavuuskirurgia - potilaan opas". Mielenkiinnolla alan kohta lukemaan tuota. Opus pitää sisällään tietoa mm. leikkaukseen valmistautumisesta, leikkaustyypeistä, elämästä leikkauksen jälkeen yms. Erittäin hyödyllinen opas, joka varmasti tulee jaettavaksi tulevaisuudessa jo ennen leikkaukseen menoa. Sairaanhoitajan vastaanotolla ei tuota sen tarkemmin läpi käyty, vaan loppu tapaaminen kului siinä, kun SH yritti saada fysioterapeuttia kiinni ja lopulta ohjasi minut odottamaan aulaan, sillä fysioterapeutti voisi ottaa minut heti vastaan.

 

 

Fysioterapeutilta sain hyviä jumppaohjeita miten saan hoidettu oireilevaa jalkaa, jotta pystyn liikumaan enemmän pienemmillä kivuilla. Lisäksi sain omaksi AirHeel -jalkatuen sekä kinesioteippiä. Youtubesta löytyy opetusvideoita, kuinka tuon plantaarifaskiitin hoitoon käytetään kinesioteippiä, eli ei muuta kuin teippailemaan ja reippailemaan!

 

Työt edellisessä paikassa loppuivatkin jo viime viikon tiistaina, eli keskiviikkona oli ensimmäinen työttömyyspäiväni. Eipä tätä työttömyyttä kauaa sitten kestänytkään, kun perjantaina edellisestä työpaikasta soitettiin, josko pääsisin kesäksi tuuramaan. Eli työt alkaisi jo ensi maanantaina! Näinpä siis viettelen tällä hetkellä viimeisiä lomapäiviäni, ennen kuin aloitan kesän viettoni toimiston seinien sisäpuolella. Onneksi ennätin pienen irtioton kotioloista ottamaan viikonloppuna, kun likkaporukalla lähdimme mökkeilemään. Tuolla reissulla pääsi nauttimaan grilliruoasta, lauta- ja korttipeleistä, saunomisesta, merimaisemista, pitkistä lenkeistä ja auringosta, niin että iho jopa hieman paloi. Mutta ei anneta pienen palasimen haitata, sillä tuon reissun jälkeen olo on ollut rentoutunut ja iloinen. Kovasti kaipasin jotain rentouttavaa lomareissua ja tuo mökkiviikonloppu oli juuri sitä!

 

 

 

PS. olen päivitellyt painoa satunnaisesti myös tuonne "painon seuranta" välilehdelle, joten sitä kannattaa käydä tutkailemassa, mikäli haluaa tarkempia tilastoja nähdä edistymisestä.

Plantaarifaskiittituki AirHeel

Plantaarifaskiittituki AirHeel





Paluu töihin edessä

Pitkän blogihiljaisuuden syy on yksinkertainen -> paino on jumissa!
Sitä kuvittelisi, että laihdutusleikkauksen jälkeen ei pitempiaikaisia jumeja tulisi vaan paino tippuisi reippaasti joka viikko. MUTTA EI! Olen niin turhautunut tähän, kun en tiedä mistä syystä paino jumittaa jo kolmatta viikkoa!!

Perjantaina kävin ravitsemusterapeutilla kera kolmen päivän ruokapäiväkirjan. RT tutkiskeli listoja ja totesi että syön ihan hyvin mutta enemmänkin saisin syödä, päivässä laski minun syöneen n. 800kcal verran. Proteiinia söin kuulemma siihen nähden hyvin, että on pehmeään ruokavalioon rajoittuva viikko vielä meneillään. Keskimäärin söin hänen laskujen mukaan 50g proteiinia päivässä ja toiveena oli että nyt kun kaikki ruoat vapautuivat kieltolistalta, sen proteiinin määrän saisi nostettua sinne 80g päälle. Ei varmasti tule olemaan ongelma kunhan töihin pääsee ja päivät pitenevät eli sitä ennättää syödäkin päivässä useammin. RT ei siis löytänyt ruokapäiväkirjoistani mitään selittävää syytä painon jumitukselle. Hän muistutteli, että tämä on pitkä prosessi eikä pidä tuijottaa siihen vaakaan joka päivä. Jumitus on luonnollista ja kyllä se paino siitä lähtee taas laskuun. Turhauttavaa silti, kun ei voi mitään muuta tehdä kuin odottaa ja toivoa että huomenna paino olisi jo lähtenyt taas laskuun. Jotenkin sitä ottaa tuon painonjumituksen hirveän raskaasti varsinkin kun lueskelee laihdutusleikattujen fb-ryhmistä samoihin aikoihin leikattujen ihmisten tuloksia. Joo, ei pitäisi verrata itseään muihin, koska meillä jokaisella on aina erilaiset lähtökohdat jne. Mutta silti sitä tuntee olonsa jotenkin epäonnistuneeksi, kun muut porskuttaa painonsa kanssa uusiin lukemiin ja itse junnaa paikallaan.

Mies on ollut ihan ♥superihana♥ ja vienyt minua eri paikkoihin lenkkeilemään. Mies tietää, että rakastan merta, joten sen sijaan että oltaisiin lähdetty tuosta talon vierestä moneen kertaan tallatuille lenkkipoluille, vie hän minut jonnekin kauniisiin maisemiin, jossa viihdyn paremmin. Esim. kävimme yhtenä viikonloppuna Lauttasaari-Kuusisaari-Lehtisaari lenkin jossa pääsi merenrannan vieressä menevää lenkkipolkua pitkin kulkemaan ja maisemat oli mitä ihanimmat! Nyt viikonloppuna kävimme tutkailemassa Espoon luonnonsuojelualueen maisemia ja mm. luomulehmiä. Kovasti mies yrittää miettiä minnekkäs sitä seuraavaksi minut veisi ♥ Pitää vain varovasti edelleen mennä, sillä helposti saa paikat kipeäksi, kun se paino ei ole niin paljoa vielä tippunut.

 

Huomenna onkin sitten jo viimeinen päivä sairaslomaa ja torstaina sitä olisi ensimmäinen työpäivä sairasloman jälkeen. Kovasti jo odotan pääseväni töihin! Harmi vain että tuokin työrupeama päättyy aika pian kun töihin pääsen, sillä projekti johon minut on palkattu päättyy toukokuun loppuun. Työtilanne Suomessa ei ole tällä hetkellä mikään ihanteellisin, työttömiä on todella paljon ja työpaikkoja todella vähän! ....Mutta piristykseksi sekä sairasloman päättymisen ja uuden minimahan kunniaksi kävin eilen kampaajalla pistämässä pään uusiksi. Ihana uusi tukka on juuresta tumma ja latvasta vaalea, raitoja siinä välillä. Torstaina työpaikan ovesta astuu siis kokonaan uusi Susanna!

2 viikkoa leikkauksesta

Näin kaksi viikkoa on jo kulunut leikkauksesta. Eilen sai virallisesi siirtyä jo pehmeään ruokavalioon, mutta minä jo varovaisesti aloittelin viimeviikolla tuota, kun niin kyllästyin syömään pelkkää jugurttia!! Voitte vaan kuvitella kuinka hyvältä esim. ensimmäinen keitetty muna maistui! Ihan itseäkin nauratti, kuinka sitä nauttii niinkin yksinkertaisesta ruoasta. Tässä maistellessa ruokia olen huomannut, että tietyt ruokalajit eivät enää sovikaan minulle kuten ennen. Yksi näistä on mm. lohi, suuri herkkuni. Lohi ja muutama muu ruoka tekevät sen, että se ruokatorveen päästyään alkaa hidastelemaan. Tuntuu kuin ruoka jäisi jumiin siihen matkalle, tai menisi tuskallisen hitaasti alas. Tämä hidastelu ei ole mitenkään kivuliasta, enemmänkin sellaista epämiellyttävän tuntuista. Tekisi mieli juoda hieman ja auttaa möykkyä matkaamaan rivakammin mahaan, mutta kun ei saa juoda samaan aikaan kun syö! Lohen lisäksi mm. kana tekee tämän tunteen. Lueskelin netissä että jotkut ovat joutuneet leikkauksen jälkeen luopumaan mm. naudanlihasta, perunamuusista, lihapullista jne. koska ne eivät enää sovi uudelle mahalle. En kuitenkaan vielä aio luopua toivosta näiden rakkaiden herkkujen suhteen, vaan aion kokeilla vielä jatkossakin, josko ajan kanssa ne alkaisivat menemään paremmin alas.

Juuri pari päivää sitten avauduin eräässä laihdutusleikattujen fb-ryhmässä siitä, kuinka epäilen että ovatkohan leikanneet minua oikeasti. Aamuisin ei tee vaikeaa syödä esim. kokonainen Skyr-purkillinen. Olen yrittänyt tutustua uuteen masuun ja etsiä sitä tunnetta, että olen täynnä ennen kuin se menee dumpingin puolelle. Järki on ainoa mikä tällä hetkellä käskee lopettamaan. Toisaalta, en ole leikkauksen jälkeen sitä nälän tunnettakaan kokenut, mutta sitten taas toisaalta en ole vielä löytänyt sitä rajaa mistä tulen täyteen. Välillä tuntuu siltä, kuin olisivat leikkaussalissa tökkineet minuun vain viisi reikää, pumpanneet mahaan vähän ilmaa ja kursineet sitten takaisin kiinni... Sunnuntaina sain taas anoppilassa ihmetellä, kuinka paljon sitä ruokaa mahtuukaan uuteen masuun. Kävimme miehen kanssa siis grillailemassa anoppilassa ja lautaselle päätyi pieni pätkä kalkkunamakkaraa, pätkä perus grillimakkaraa, puolikas pekoniherkkusieni ja kaksi pientä uutta perunaa. Sain kaikki nämä siis syötyä, rauhallisesti noin puolessa tunnissa. Ruokailun jälkeen en tuntenut itseäni täydeksi, mutta en kuitenkaan uskaltanut testata missä raja menee, joten jätin santsaamatta. Jälkiruoaksi n. tuntia myöhemmin otin muutaman ruokalusikallisen vaniljajäätelöä ja pakastemustikoita. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan järkyttävä määrä ruokaa. Tai no, entinen minä olisi syönyt ihan helposti pari kokonaista makkaraa, monen monta uutta perunaa ja muutaman pekoniherkkusienenkin. Että entiseen nähden ruokamäärät on vähäisiä, mutta luulin leikkauksen jälkeen mahan tosiaan vetävän todella pieniä määriä ja siitä sitten kasvavan ajan kanssa pikkuhiljaa.

Paino on onneksi alkanut nyt menemään alas hieman hitaammin. Ensimmäisen viikon -4,2kg tuntui aika hurjalta, mutta tämä toisen viikon saavutus -1,5kg onkin jo ihan sitä mitä olin mielessäni ajatellut että on hyvä vauhti. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa minimasuisena.

Ensimmäinen viikko minimahalla takana

Kuten otsikko sanoo, sitä on selvitty ensimmäisestä viikosta minimahan kanssa \o/
Eilen oli ensimmäinen päivä ilman kipulääkkeitä. Pahimmat kivut on siis väistyneet ja ne pienemmät kivut kestää ennemmin kun ottaa sellaisen pahamakuisen lääkeshotin!
Toissapäivänä uskalsin vihdoin ottaa lopuistakin haavoista teipit pois ja haavat ovat todella hyvän näköisiä. Haavat ovat kooltaan n. 3cm ja maha näyttää siltä, kun joku olisi parit reiät tökkinyt puukolla. Ajoittain haavat hieman kutiavat ja mieli tekisi raapia, mutta pitää malttaa mieli olla koskematta niihin. Iho on hieman mustelmilla noiden haavojen ympärillä, kädessä missä kanyyli oli ja mahan seutu napapiikeistä myös iloisen kirjava.

Eilen tuli käytyä myös kaupassa ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Ja täytyy sanoa, että kyllä harmitti mennä kaupassa ja haaveilla kaikesta siitä, mitä en tällä hetkellä saa syödä. Enkä nyt puhu että olisi eritoten tehnyt jotain herkkuja mieli, vaan ihan perus ruokaa: salaattia, grilliruokaa, lihaa, kalaa, pähkinöitä, ruisleipää, kananmunia, jopa pinaattilettuja! Piti sitten ihan kiusaksi ostaa tuonne kaappiin tuijottamaan paketti noita pinaattilettuja jo valmiiksi ensi viikkoa varten, kun saa siirtyä noihin pehmeisiin ruokiin. Samaten mukaan tarttui näkkileipäpaketti, jota en malta odottaa, että pääsen syömään! Ihan suoraan sanottuna tämä keitto/mehulinja alkaa pahasti tökkimään. Yhtään ei tee mieli mitään keittoja enää syödä, mehukeittokin on niin yöks! Ainoa mitä nyt on saanut syötyä ilman irvistystä on modifastin ene-tuotteet, jugurtit ja viili. Voi kuinka eilen nautinkaan, kun ostin Lidlistä appelsiinimehua ja viilin, niin luxusta!

Syömättömyyden huomaa kyllä painossa. Viikon takaisesta leikkauspäivästä paino on tippunut 4,2kg, kun mikään vaan ei maistu ja tekee tiukkaa saada edes sen 600 kaloria päivässä syötyä. Ärysttävintä ehkä ikinä on tuo mies, joka tekee niin herkullista ruokaa itselleen tällä hetkellä, että kuola valuen vierestä voin vain niistä haaveilla. Toissapäivänä porsaansuikaleiden paistamisen tuoksu sai mut vetäytymään omiin oloihin makuuhuoneeseen ja eilenkin miehen tehdessä itselleen bratwurstia ja salaattia, iski niin iso ruokakateus. Mies yrittää kiltisti piilottaa herkuttelunsa, vie vaivihkaa kaupasta ostetut sipsit työhuoneeseensa ja mutustelee niitä siellä salaa. Mies myös pakenee työhuoneeseensa syömään illalliset, tai oikeastaan kaikki ruokansa, ettei minun tarvitsisi kärsiä ruokakateudesta lusikoidessani jugurttia naamaan.

Mutta viikko enää tätä kituuttamista, ensi viikolla odottaa makaroni- ja maksalaatikot, perunamuusit ja lohi, pinaattiletut ja näkkärit... Sitä odotellessa, aamu aloitetaan lasillisella appelsiinimehua sekä vitamiinitableteilla.

Kotiutuminen

Keskiviikkona vihdoin kirurgi antoi luvan lähteä kotiin. Nesteitä meni hyvin ja pahimmat kivut olivat hellittäneet niin että pärjäisin kotona.
Mies tuli hakemaan töiden jälkeen minut sairaalasta ja suuntasimme ensimmäisenä apteekkiin.

Apteekissa en köyhtynyt "kuin" 115,46€ :
- 3kk Multivita plus 13,94€
- 3kk Calcichew D3 Forte 13,51€
- 10 x Klexane-ruisku 34,35€
- 3kk Somac 15,66€
- Litalgin x 30kpl 18,60€
- Tramadol 100mg x 60kpl 15,18€
- Para-Tabs 500mg x100kpl 4,22€

Okei, tuossahan on moni sellainen useamman kuukauden satsi. Eli kun jakaa kustannukset jokaiselle kuukaudelle, ei siitä hirveänä kustannuksia loppupeleissä tule.
Ikävintä lääkkeidenotossa on ehdottomasti se, että kipulääkkeet (Tramadol ja Para-Tabs) pitää liottaa veteen, eli niitä pillereitä ei voi ottaa sellaisenaan. Se maku on jotain ihan kamalaa! Vaikea yrittää hörppiä lääkeshotin vetästyään enää mitään hyvän makuista päälle, kun ei se mahalaukku vedä tällä hetkellä paljoa. Toinen ikävä puoli on tuo Klexane-lääkkeen pistäminen, ikävän tuntuista touhua ja mahakin ihan mustelmilla sen takia.

Mahaan tuli nyt sitten loppupeleissä viisi pientä reikää. Reiät sijoittuvat valtaosin vasemmalle puolelle kylkeä, neljä navan yläpuolelle ja yksi yllättävän ylös lähelle rintoja. Haavat eivät ole olleet missään vaiheessa mitenkään erityisen kipeät.

Ruokailu leikkauksen jälkeen on ollut hankalaa. Ensimmäisenä päivänä leikkauksesta tuli vedettyä vain vettä, mehua ja kasvislientä. Toisena päivänä saatiin jo ruokavaihtoehdoksi velliä tai kasvissosekeittoa ja maitoa. Velli maistui sairaalassa taivaallisen hyvältä, niin kuin se ensimmäinen aamukahvikin leikkauksen jälkeisenä aamuna!
Kotona ruokailu ei sitten olekaan onnistunut ihan niin hyvin. Kokoajan pitäisi olla syömässä tai juomassa jotain. Koko eilisen päivän oli sellainen etova olo, eikä mitään tehnyt mieli. Ene-dietissä tutuksi tulleet Modifast-valmisteet on nyt olleet ihan pop, tosin nekin on aika lopussa enkä tiedä mitenkä nopeasti posti kuljettaa tilaamani tuotteet perille. Kovasti odotan sitä, että pääsen siirtymään tästä nestemäisestä ruokavaliosta pehmeään ruokavalioon 1½ viikon päästä. Silloin valinnanvaraakin tulee paljon enemmän, kun vaihtoehtona on syödä jo perunamuusia, laatikoita, lohta, raejuustoa... Tässä nestemäisessä vaiheessa ei oikein ideat ole lentäneet Modifast-tuotteita, keittoja ja jugurttia pidemmälle. Toki ravitsemusterapeutilta saaman esimerkin mukaan voisi tällä hetkellä vedellä pilttejä, mehukeittoja ja vellejä, mutta kun ei noita tee yhtään mieli. Tämä aamu alkoi jugurtilla, nyt nautin kahvia ja kohta pitäisi olla jo päiväkeittoa syömässä. Näiden välissä pitäisi sitten muistaa juoda runsaasti maitoa/vettä yms. että nesteitä tulee vähintään päivässä sen 2 litraa. Että ihan työstä käy tämä syöminen näin alkumetreillä. Tosin, jos jotain positiivista sanoo, ainakaan ei ole nälkä!

Sairaalassa ollessa en oikein saanut nukutuksi, joten keskiviikkona kotia päästyäni otinkin pitkät torkut sohvalla. Ensimmäisen yön kotona nukuin sohvalla, koska siinä sain mielestäni parhaimman asennon. Kipua on ollut lähinnä ilman takia vasemmalla puolella kylkeä, joten oikealla kyljellä nukkuminen sentään onnistuu. Viime yön nukuinkin jo sitten sängyssä, mutta useamman tyynyn kanssa, eli en ihan täysin vaakatasossa vielä pysty nukkumaan. Kipulääkkeitä olen alkanut vähentämään, yritän tulla vähemmällä määrällä toimeen. Eli kai sitä senkin puoleen ollaan parempaan suuntaan menossa ja kohta ehkä saa jo yöt nukutuksi hyvin ilman heräilyjä.

Tämän kaiken keskellä kävin sitten eilen vielä hakemassa hammaslääkäriltä lääkepaikkaakin siihen särkeneeseen hampaaseen. Juurihoito on siihen hampaaseen edessä, eli sairasloma hyödynnetään nyt sitten tuonkin asian hoitamiseen. Töihin palaan vasta 21.toukokuuta, kun sairasloma kirjoitettiin 20.4 - 20.5.2014.